Kyran kirjassa "Ratsastuksen Taito" esitellään Kyran aakkoset. Todella simppeli harjoitus, jota olen käyttänyt monesti hyväkseni. Kun puskapolle syyhki menemään lotkauttamatta korvaansakaan meikäläiselle selässä, niin päätin aloittaa sen kanssa Kyran aakkosharjoituksen. Tavoitteena yksinkertaisesti se, että hevonen rauhoittuu ja alkaa kuunnella minua.
Harjoituksessa ratsastetaan neliöllä niin, että ennen jokaista neliön kulmaa hevonen pysäytetään ja kun se pysähtyy myödätään (itse myötään reilusti. Ihan ohja löysäksi asti. Hevosen täytyy kuitenkin jäädä seisomaan, eikä se saa lähteä liikkeelle ennenkuin sitä pyydetään). Pysähdyksestä suoraan, ilman väliaskeleita, käännetään neljäsosakäännös (neliön kulma) ja jatketaan käynnissä kohti seuraavaa kulmaa. Tämä sama toistetaan jokaisessa kulmassa. Pysähdys - myötäys - käännös. Ei muuta. Ihan uskomattoman simppeli harjoitus ja oikeasti tehoava! (Löydät tämän kirjasta sivulta 52 ja tekstissä on tarkasti selitettynä harjoituksen tarkoitus ja tavoitteet). Kulmissa en vaatinut tietenkään takaosakäännösmäisesti tämän tason ratsunalulta, vaan huolehdin vain siitä, ettei takaosa lentäisi kulmassa ulos.
Vajaassa kymmenessä minuutissa tuo eteenpäin kiirehtivä, kuuntelematon, hätääntymään taipuvainen ADHD-puskis oli täysin kuulolla ja käveli rauhallisesti. Jopa verkkaisesti. Tässä vaiheessa ei oltu enää neliöllä. Kun liikahdin selässä, se pysähtyi (reaktio, jonka siltä halusin. Testailin nimittäin samalla hevosen kykeneväisyyttä erityisryhmien talutusratsastukseen).
Täytyy tunnustaa, että hevonen hieman yllätti minut. En uskonut sen kykenevän rauhoittumaan tuolle tasolle, mille se sitten meni. Lopetettiin siihen. Ratsastus kesti yhteensä noin vartin ja sisälsi pelkkää käyntiä. Halusin kuitenkin palkita hevosen rauhoittumisesta ja olla haukkaamatta liian isoa palaa yhdellä kertaa. Mutta harjoitukset jatkuu seuraavalla kerralla :)
Ylläolevassa kuvassa saatat nähdä hevosen tasapainottomuuden ja "virheen". Laitoin virheen lainausmerkkeihin siksi, että se on kuitenkin villihevoselle luontainen tapa. Me ihmiset olemme kouluratsastuksen kautta muokanneet hevosta asettumaan ja taipumaan, eli siirtämään painoansa optimaalisemmalla tavalla. Kuvassa puskis liikkuu kuin villihevonen: laukatessaan kaarteeseen se kääntää päänsä ulospäin ja siirtää painonsa sisäjaloille. Tätä tasapainottomuutta se vielä kompensoi lisäämällä vauhtia... Ja tästä johtuen se sladittaa kyljelleen, kun olosuhteet on yhtään liukkaammat.
Puskapolle on symppis ja sosiaalinen. Se vaan ei ymmärrä kouluratsastuksesta yhtään mitään. Vielä ;) Maastomopoilee kylläkin sujuvasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti