maanantai 7. maaliskuuta 2016

Special Needs, Special Horses

  Kirjaraporttia pukkaa :) Löysin mielenkiintoisen oloisen kirjan nimeltä Special Needs, Special Horses - A Guide to the Benefits of Therapeutic Riding.


  Harmi vain, että se on englanninkielinen. Harmi siksi, että kamppailen ihan tarpeeksi jo äidinkieleni kanssa, joten vieras kieli on entistä hankalampi käsitellä. (Kyllä, vältän viimeiseen asti vieraan kielen käyttöönottoa, koska tarvitsen sen prosessoimiseen enemmän aikaa, josta johtuen esimerkiksi puhumiseni on hidasta ja aikaavievää. Tämä siis johtuu MS-taudin aiheuttamista kognitiivisista ongelmista).

  Minun täytyy olla siis kognitiivisesti "tikissä" pystyäkseni edes lukemaan tätä teosta. Toisina päivinä se onnistuu, toisina ei. Niinä päivinä kun se ei onnistu, tankkaan yhtä ja samaa riviä ymmärtämättä mitä siinä lukee. Silloin kannattaa heittää kirja sivuun ja tarttua siihen toisena päivänä paremmalla onnella.

 Niinäkin päivinä kun se onnistuu, pyrkii aivojen asetukset vaihtamaan haastavampien sanojen tilalle helpompia ja välillä lyö päälle offline-tilan, jolloin huomaan lukeneeni pari viimeistä sivua robottina, ymmärtämättä mitään mistä siinä on puhuttu. Ja taas palaan ne pari sivua taaksepäin uudestaan yrittäen.

  Esimerkkinä voisin mainita yhden kirjan profiileista, joka kertoi Andrew´n tarinan. Andrew leikattiin ensimmäisen kerran 7-vuotiaana.

 "About three months after the hamster surgery, Andrew began hippotherapy and has been riding ever since." 


  Luin Andrew:n tarinan loppuun ja pari seuraavaakin asiakasprofiilia, kunnes yhtäkkiä päähän pamahti ajatus, että mitä hittoa se hamsterin leikkaus vaikutti Andrew´n ratsastusterapiaan?!? Oli pakko palata takaisin ja tarkistaa. Ja ei, eihän siellä hamsteria leikattukaan, vaan "hamstring". Siinä kohtaa mun aivot ei edes kyseenalaistaneet hamsterin leikkausoperaatiota :D Hyvä osoitus taas että piuhat on pitkät, silloin kun ne oikein venähtävät pitkäksi. 

  Enivei, kirja kokoaa yhteen 14 asiakasprofiilia ja tietenkin mielenkiintoista asiaa terapeuttisesta ratsastuksesta yleensä. Voinee varmaan aavistaa, että kirja kertoo vain nk. menestystarinoita asiakasprofiileissaan. Ne ovat toki hyvin tärkeitä, jotta hevosten ja ratsastamisen kuntouttavat mahdollisuudet tulisivat yleisempään tietoon, mutta olisin itse kaivannut edes jonkun tarinan, jossa hyödyt ja tehot olisivat olleet vähän vähemmän "wow"-tasoisia. Ihan uskottavuuden kannalta. Voisin kuvitella, että asiaan skeptisesti suhtautuvat toteavat kirjan luettuaan, että siihen on koottu 14 maailman parasta tulosta ratsastusterapiasta, ja muut eivät ole kantaneet hedelmää. Mehän tiedetään kyllä millainen vaikutus hevosella ja ratsastuksella on, ja se voi olla pienestä kehityksestä hyvinkin suuriin mittasuhteisiin (enkä missään kohtaa kyseenalaistanut yhdenkään terapian tulosta kirjassa!), mutta jos esitetään vain ne suurimmat ja mahtavimmat, ainakin itselleni se luo mielikuvan "mahtailusta" ja tietynlaisesta "liioittelusta" ja "maustetusta korostamisesta". 

  Kirjaa lukiessani huomasin yhden vaaran paikan itsessäni. En saa antaa asiakkaiden mennä ihon alle. Empaattisena, melko herkkänä ja tunteella elävänä persoonana, se saattaisi pahimmillaan luoda jopa esteen tehdä tätä työtä. Minut pysäytti Stephen. Kaksikuisena vauvana ravisteltu poika, joka vammautui hyvin vaikeasti ravistelun seurauksena (pysyi hädin tuskin hengissä). Ratsastusterapian aloittaessaan hän oli suurinpiirtein oman esikoiseni ikäinen, ja livahti sillä ihon alle. Mun oli pakko laittaa kirja pois siinä kohtaa, koska satuin olemaan esikoiseni uimakoulua seuraamassa uimahallin kansoittuneessa kahviossa ja pidättelin raivon sekaisia kyyneleitä. Parempi lukea kotona loppuun...

Mä en pysty ottamaan kenenkään elämänkokemuksia pois.
 
Vaikka haluaisin. 

En voi ottaa kenenkään sairautta tai vammaa pois. 

Vaikka haluaisin. 

Mun täytyy vaan hyväksyä, tai ainakin tulla toimeen niiden kanssa. Ne ovat osa asiakasta, vaikka ne olisivat kuinka kamalia. Ne pitää huomioida, muttei päästää ihon alle. 


  Nyt kun olen kahlannut tuon kirjan auttavasti läpi, on seuraavana vaiheena suomentaa siitä itselle tärkeät kohdat ylös. Pystyn käyttämään joitain osia siitä myös vammaisratsastuksen ohjaaja -koulutuksen lopputyössä (jos ei muuta, niin ainakin jäsentämään omia ajatuksia).


  (PS. Ensi viikolla on koulutusjakso osa 2 ja sen jälkeen TÖIHIN!!)

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hae tästä blogista

Suositut tekstit