sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Tai Chitä ja kädenojennuksia

  Koulutusviikonloppu lähenee :) Lisäksi eräs projekti teettää tällä hetkellä paljon työtä lyhyellä aikataululla, mutta kerron tästä lisää myöhemmin. Sen vain sanon, että varsinkin tämän blogin seuraajien kannattaa pysyä kuulolla ;)

  Tänään aion olla ahkera, tai jos totta puhutaan niin viisas, ja suunnata Valkeakoskelle tekemään vielä yhden koulutehtävän ennakkoon. Pois jaloista pyörimästä. Kevät ja kesä tulee olemaan sen verran kiireistä aikaa, että omia voimavaroja jakaakseni otan vähän sieltä jotain pois. Ja mun täytyy aina huomioida myös mahdolliset sairauden lyömät kapulat, joten en voi jäädä siihen uskoon, että pystyn kaiken sitten myöhemminkin hoitamaan. Se on ehkä tärkein yksittäinen asia, jonka MS on mulle opettanut: tee heti kun pystyt, muuten se joko unohtuu tai saattaa tulla mahdottomaksi tehdä.

  Meillä oli heppakerhossa eilen tietynlainen disabled-kerta. Mulla on kotona Ride from Within - Use Tai Chi Principles to Awaken your Natural Balance and Rhythm -kirja ja satuinpa selailemaan sitä tässä yhtenä päivänä. Yhtenä harjoituksena siellä on takaperin kävely. Se kirjan mukaan kehittää kehon koordinaatiota ja harjoittaa muita aisteja kuin näkökykyä. (Kirjassa oli nimensä mukaan myös kuvattu kuinka harjoitus vaikuttaa ratsailla olemiseen, mutta en jaksanut tässä kohtaa perehtyä siihen sen enempää. Jos osasit lukea rivien välistä, niin englanti ;) )


 Kirja suositti vähintään viiden minuutin yhtäjaksoista takaperin kävelyä. No, me sitten lähdettiin maastokävelylle heppakerholaisten kanssa - takaperin tietenkin (hevosia ei ollut mukana, ihan omin pikku jaloin tallusteltiin!). Jossain vaiheessa vaihdettiin itsemme etuperin käveleviksi sokeiksi, ja jatkettiin pareittain, jolloin toinen oli sokea ja toinen ohjaili häntä. Kun päästiin takaisin kentälle, leikittiin vielä kuuroja ratsastajia. Yksi oli ratsastuksenopettaja, muut ratsukoita, ja opettajan piti sanattomasti pitää tuntia ja saada vain eleillä ja omalla kehonkielellä ratsukot tajuamaan mitä pitäisi tehdä. Yllättävän hankalaa muuten, kokeilkaa vaikka.

  Oikeastaan motivaattori näihin leikkeihin oli ihan puhtaasti oma mielenkiinto. Mä itse tarvitsisin lisää kokemusta juurikin näkövammaisten ohjaamisesta ja puhetta korvaavista kommunikointimenetelmistä käytännössä. Mutta harjoitukset toki tälläisinäänkin hyödyttivät myös kerholaisia.


   Mutta joo, suunta siis iltapäivällä Valkeakoskelle. Mun mielestä oli jotenkin tosi lämmittävää ekalla koulutusjaksolla syksyllä, kun yksi kurssilaisista, ratsastuksenohjaaja, tuli ekan ratsitunnin jälkeen mun luo ja kutsui omalle tallilleen ratsastamaan. "Koska mä näen, että sä tarviit apua sen kanssa." Mulle tuli siitä todella hyvä olo. Joku sanomatta ja pyytämättä näkee mun ongelmat ja tarjoaa niihin apua. Täytyy rehellisesti myöntää, etten ole tottunut sellaiseen. Ja mä olen huono pyytämään apua, tiedän sen. Jos mä pyydän, niin sillon on oikeasti tosi kyseessä. Varsinkin vammaisratsastajien osalta, tuli kyseisestä ohjaajasta heti tämän jälkeen mielikuva, että nyt ollaan oikealla alalla. Tuollainen empaattisuus ja ihmisen lukutaito on vain ja ainoastaan hyväksi! 

  No, tänään en kuitenkaan ajatellut ratsastaa, ja kieltämättä vähän tuntuu vaikealta "hyväksikäyttää" toisen tarjous - varsinkin kun veloituskin olisi ollut "free of charge". Mutta jo pelkkä tarjous jättää pysyvän merkin meikäläisen sisimpään <3 Ja mä olen kuitenkin itse tehnyt töitä asian eteen omatoimisesti HH:n kanssa (suurimpana parantunut tasapaino ja varmuus ratsastamiseen ylipäätään) ja tietenkin omilla ratsitunneilla olen saanut sitä korvaamatonta ulkopuolista apua. Kaava menee suurinpiirtein 2 askelta eteen, yksi taakse, mutta silläkin pääsee eteenpäin. Hitaasti, mutta varmasti. Ja jos epätoivo iskee, kannattaa muistaa ne alkuajat, jolloin mentiin 10 taakse ja yksi eteen. 

                                                        (Kuva google-haulla)

  Pakko tässä kohtaa mainita myös toinen kädenojennus ammattilaistaholta, joka on tasan yhtä lämmittävä kuin ylläoleva. Tosin tässä esteenä on toistaiseksi ollut pitkä matka (matkustaminen on mulle väsyttävää ja laukaisee monesti fatiikin), mutta mun korvan takana nakuttaa jatkuvasti tämäkin tarjous ja haluaisin sen käyttää. Varsinkin kun kyseessä on valmentaja, joka todellakin tietää mistä MS-taudissa on kysymys. Jos kyseessäoleva valmentaja sattuu tämän lukemaan, niin tiedoksi, etten ole unohtanut ja pyrin tekemään kaikkeni päästäkseni käyttämään tämän tarjouksen, mutta se vaatii hieman erityisjärjestelyjä. Vaikka kyllähän sä nää jutut tiedät <3

  Olen suorastaan liikuttunut näistä molemmista ja voin vannoa, että nämä koskettavat kädenojennukset tulevat siirtymään eteenpäin myös omassa työssäni!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hae tästä blogista

Suositut tekstit