tiistai 3. lokakuuta 2017

Kiitokset ja Rudi

  Kiitokset Niihama Ridingin avoimissa ovissa poikenneille! Kiitos varsinkin pararatsukolleni Virpille ja Fanille, kun esittivät yleisölle FEI:n käyntiohjelman näytteeksi siitä, että pararatsastajakin voi kilpailla vammansa sallimissa puitteissa. Toinen kiitos lähtee länkkäheppa Samban ja omistaja Tuulan suuntaan, kun jaksoivat lähteä Niihamaan demoamaan erityisratsastajilla paljon käyttämiäni tehtäviä tehtäväradan muodossa. Halusin nimenomaan länkkäheppaa näytille, sillä ainakaan tällä seudulla ei tietääkseni kukaan muu tarjoa vammais- ja erityisryhmien asiakkaille mahdollisuutta kokeilla tätä erilaista ratsastuksen lajia.

  Valitettavasti kuvia tapahtumasta itselläni ei ole laittaa, sillä en huomannut ollenkaan pyytää kuvaajaa mukaan! (Amatöörimäinen virhe, joka sattui nyt itselleni!!) Mikäli blogin lukijoiden joukosta löytyy kuvia napsineita, niin niitä saa mielellään laittaa mulle ihailtavaksi sähköpostilla tai FB:n kautta.

                   (Kuva kopioitu luvan kanssa; pararatsastaja koittaa tehtävärataa)

  Viime viikolla perjantaina kävin itse tyrkkäämässä koulua Rudin kanssa. Pitkästä aikaa Rudin kanssa. Ja ihan yhtä kiva se oli kuin ennenkin. Itseasiassa jopa vielä tavanomaista mukavampi, sillä laukannostot lähtivät nyt napakammin ja juuri siitä kohdasta kuin sitä pyysin. Yleensä siinä on ollut sellainen puolen askeleen - askeleen viive, johon en ole ollut ihan tyytyväinen, mutta nyt vihdoin ne nousivat just eikä melkein. Muuten ratsastaminen oli hieman haastavampaa oman ratsastuskunnon vuoksi, ja Päivikin huomasi mun tasapainovaikeudet, sillä takerruin kuulemma normaalia enemmän kiinni hevoseen. Laitoin sen itsekin merkille. Kun tasapaino vähän vippaa, niin sitä automaattisesti yrittää jollain kompensoida sitä. Ja kai kohtuu luonnollisesti ratsailla se tulee tarraamalla reidellä kiinni satulaan. Olin kyllä laittanut Rudille varmuudeksi thiedemannista martingaaliosan kaularemmiksi ja turvaliivikin oli päällä, mutta silti selkärankatakertuminen tapahtui.

  Tunnin aiheena oli mun iki-inhotus kiemuraurat (pitkällä radalla 5- ja 6-kaarinen). Milläköhän niistä oppisi tykkäämään?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti