sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Missä miehet ratsastaa

  On ollut vähän hiljaista täällä blogin puolella. Ei vaan meinaa aika riittää kaikkeen. Nytkin HH "varastaa" (maailman paras tapa rosvoilla!) aikaa mm. koulutehtävien teolta, joten niille pitää löytää aika muualta. Kotitöitä pitäisi saada tehtyä ja pesuekin pidettyä suurinpiirtein ruuassa. Voisin ottaa pari lisätuntia vuorokauteen ja ostaa muutaman asennettavan lisäkäden itselleni. Mutta toistaiseksi on pakko mennä näillä.

  Eikä passaa valittaa, koska tässä on enää tätä työharjoittelujaksoa jäljellä kaksi viikkoa ja sen jälkeen todennäköisesti valitan liikaa aikaa ja tekemisen puutetta ;)

  Aina silloin tällöin, tietyissä tilanteissa, sitä tulee mietittyä, kuinka hyviä ihmisiä on saanut tavata hevoselämässään aikanaan. Jos mä tarvitsen jotain, tiedän kenen puoleen kääntyä. Tai jos en tiedäkään, niin aina tuntuu löytyvän joku, joka osaa neuvoa oikeaan suuntaan. En voi niitä taustajoukoiksi nimittää, koska koen tekeväni tätä kuitenkin viimekädessä yksin, omana itsenäni, mutta jonkinlainen verkosto se on. Ihan kuin MS-taudinkin osalta. Näistä molemmista verkoistoista olen älyttömän kiitollinen! (Samalla suuri kiitos näille ihmisille! Tuskin olen älynnyt kiittää siitä.)

  Ja näistä kontakteista kuuluu kiitos myös kypärien hankinnassa. Kiitos ihanien vanhojen heppatuttujen, mulla on nyt pojille omat ratsastuskypärät ja jopa oma, sata vuotta vanha kupolinsuojani meni vihdoin vaihtoon!



  Ja pointtihan tässä on se, että säästin tässä sen verran paljon pelinappulaa, että voin ne sijoittaa lasten muihin harrastuksiin. Olen aina halunnut vilpittömästi uskoa, että jos annat omastasi, saat sen joskus myös takaisin.

  Sairastavan harrastaminen on hyvin monesti kiven alla resurssien (taloudelliset, fyysiset, henkiset, sosiaaliset esteet) puutteen vuoksi. Harrastus on kuitenkin hyvin hyvin merkittävä tekijä jokaisen hyvinvoinnissa. Omistani olen joutunut luopumaan vuosien myötä (pitkän työkyvyttömyyden vuoksi), mutta meille on isännän kanssa aina ollut tärkeää, että lapset saavat harrastaa. Mutta jos kaikki menee hyvin, saattaa mulla kohta olla hyvääkin kerrottavaa tämän asian tiimoilta. Kerron kun asia ratkeaa ;)

  Sanoin jo joskus esikoisen syntymän jälkeen, kun kyseltiin että tuleeko tästä heppapoika, hyvin painokkaasti EI. Ensin vaan harrastellaan, sitten pitää saada oma poni, sitten vähän isompi poni, sitten hevonen, sitten vähän isompi hevonen, sitten parempi hevonen, sitten vielä parempi hevonen... Kyllä te tiedätte. Ei vaiteskaan, jos ihan tosissaan puhutaan, niin hevoset ja ratsastus on mitä parhain harrastus. Uskallan jopa väittää, että vain ja ainoastaan siitä syystä musta tuli täysjärkinen ;) Ja vastuuntuntoinen, huolehtiva, varmaan työteliäskin. Ja köyhä :D Kippasin kottikärryillä kaikki rahani hevosille ja erittäin iloisin mielin. Joku hevosäijä joskus sanoikin, kun tuskailin että hevoset syö kaiken mitä automaatilta hakee, että "eksää vielä tolla kokemuksellakaan tiedä että hevoselle kannattaa antaa heinää syötäväksi?" No ehhehhee, eipä paljon kuivempaa huumoria voi hakea, mutta kieltämättä nauratti siinä kohtaa.

  Anyway, nyt mun lapset on molemmat innostuneet ratsastuksesta. Lähes joka kerta kun lähden tallille, ne kysyy että pääsevätkö hekin ratsastamaan. Nuorempi on aivan tuon meidän naapurissa asuvan vuonohevosen lumoissa. Sille se on ainoa oikea hevonen. Ja niin varmaan isännällekin. Jos se sais valita kaikista maailman hevosista, se ottais tuon vuoniksen.



 
  Video on esikoisen 7v-synttäreiltä. Keksin edellisenä päivänä, että poni pihalle vois olla kiva ylläri ja onneksi vuonis järjestyi lyhyellä varoitusajalla. Ja ehkä hieman yllätyksekseni, jokainen poika kiipesi ponin selkään. Yllätykseksi sen vuoksi, että tuossa iässä alkaa jo tämä "ratsastus on ihan tyttöjen hommaa" -lällätys, joka koitui ainakin isännän esikoispojan ratsastusharrastuksen tuhoksi. Mutta nämä kiipesivät kaikki ja jokainen tykkäsi! Harmoniatallilla ei ole omia ryhmiä pojille/miehille, eikä tule ilmeisesti olemaankaan, mutta mä itse haluan tulevaisuudessa (riippuen vähän mihin suuntaan tie vie tai on viemättä) perustaa omat ryhmät kaksilahkeisille. Lapsille sen vuoksi, että voidaan tehdä enemmän jotain ritarileikkejä ja miekalla lyöntejä yms. ja myös siksi, että ei-koko-Suomen-laajuisella-otannalla olivat monet haastattelemani pojat sitä mieltä, että on kivempaa ratsastaa poikien ryhmässä kuin tyttöjen kanssa. Ja vaikka henkilökohtaisella tasolla lapset oppivat ja etenevät eri tahtia, tuntuu vauhti pojilla olevan jokatapauksessa tyttöjä nopeampaa.

  Miesten osalta minut ensimmäisenä pysäytti jo aikaa sitten eräs ratsastava setä, joka sanoi kaipaavansa ratsastuskouluihin omia miesten ryhmiä. Kysyin miksi. Hän vastasi suurinpiirtein näillä sanoilla: "Koska tuntuu ihan hemmetin nololta siellä naisten keskellä kysellä, että kuinka näiden vehkeiden täällä kuuluisi olla kun ravi sattuu niin hemmetisti. Ja kuinka se naisopettaja muka osaisi tässä auttaa?" Hetkinen! Niin muuten, ei mulla ainakaan ole asiasta omakohtaista kokemusta enkä todellakaan osaisi asiassa neuvoa. Siksi mä pyytäisin aloittelevien miesten ryhmään paikalle silloin tällöin myös miesopettajan. Lisäksi keskustelussa tuli ilmi myös, no, millähän nimellä sitä nyt kutsuisi? Jonkinlainen miehinen itsetunto ehkä? Kun nainen menee sörkkimään miesten soppaan... Kanssaratsastajanainen alkaa jakelemaan omia neuvojaan, niin siinä kohtaa mies lyö hanskat tiskiin. Hieman kärjistetysti näin, mutta tästä asiasta me puhuttiin.



  (Tässä välissä me käytiin isännän kanssa keskustelu asiasta, ja hän oli myös selkeästi sitä mieltä, että menisi nimenomaan miesten ryhmään. Häneltä tuli hyviä argumentteja asiasta.)

  Sekaryhmät on jees, jos ne saa miehet mukaan. Mutta yksikin siitä syystä ulkopuolelle jäävä mies, on mun mielestä osoitus siitä, että miesten ryhmiä tarvitaan.

  Haluaisin nyt kuulla teiltä (sekä naisilta, miehiltä, pojilta, tytöiltä) kommentteja asiasta. Olisin todella kiitollinen, jos voisit edes muutamalla sanalla kommentoida tähän alle. (Ja taas, merkintä kommenttiin, jos et halua sitä julkaistavaksi. Luen kaikki ennen julkaisua.)

  Olisiko miehille ja pojille hyvä olla omia ryhmiä? Miksi?

  (Alkoi niin soimaan päässä tämä biisi, että se on pakko tähän linkittää)

                                              Missä miehet ratsastaa

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hae tästä blogista

Suositut tekstit