Tilasin myös ikiomat ohjat. Ihan sitä varten, jos satun menemään johonkin muuallekin ratsastamaan, niin on sitten ottaa omat vermeet mukaan eikä tarvitse arpoa löytyykö tallilta jotain, josta rakennella. Ja koska halusin "personoidut" ohjat (hukkailen niitä todennäköisesti pitkin kyliä...), päätin uhmata kipurajaa ja ottaa tälläiset:
Kumiohjat, joihin olen laittanut martingaalistopparin, öö, stoppariksi Ideana on pitää oma käsi tuon stopparin edessä niin, että ohjasote pysyy tavallisena, mutta stoppari estää ohjan liukumisen pidemmäksi. Mä en jaksa puristaa nyrkkiä kiinni kuin hetkellisesti ja huomaan, että ohja valuu pikkuhiljaa pidemmäksi kädestä.
Tarvittaessa voin kuitenkin ottaa kiinni myös stopparista, jolloin se vaatii kädeltä entistä vähemmän "puristusvoimaa" (oli pakko pistää lainausmerkkeihin, koska sana puristusvoima saa itselläni aikaan mielikuvan, jossa ohjaa puristetaan kädessä hampaat irvessä hiki otsalta valuen.
Kun ehti 20 vuotta pitämään niitä ohjia ns. perinteisellä tavalla kädessä, on melko haastavaa yrittää yhtäkkiä vaihtaa ohjasotetta. Enkä halua toistaiseksi siihen edes yrittää lähteä. Kokeilin ohjia, joissa "nappulat" oli tehty ohjasstoppareista ja se olisi väistämättä vaatinut ohjasotteen muuttamisen stopparin ison koon vuoksi. Ehkä just ja just olisi ohjasstoppari mahtunut käteen perinteiselläkin otteella, mutta raippa ei enää mahtunut. Ja mä tarvitsen sen tikun mukaani! Käytän paljon raippaa heikentynyttä pohjevoimaa ja nopeaa lihasväsymystä kompensoimaan. Oikeastaan paras olisi ratsastaa kepit molemmissa käsissä, mutta tyydyn kyllä mielummin vaihtelemaan keppiä kädestä toiseen tarpeen mukaan.
Tai sit hevosen, joka on sen verran omalla moottorilla toimiva, ettei kepua tarvi. Muttei liian, koska se ei saa häiriintyä siitä, että se pohje välillä pamahtaa kovempaa kun oli tarkoitus. Mä vaan tykkään eniten vähän vetelistä tuntijunista. Hallitsen paremmin vetelän tuntijunan kuin tumpusta karkaavan energiapakkauksen ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti