Eilen illalla havahduin siihen, että melatoniinia on kaksi jäljellä purkissa. Niin, joka ilta niitä sieltä napsin, mutta vasta nyt se jysähti kaaliin, että tarttis ehkä tehdä näillekin jotain... Joskus ei vaan tajua, vaikka se on siinä nenän edessä (vertauksena vuoden 2011 työkokeilu tallilla, kun etsin tiettyä hevosta tallista. Se oli käytävällä kiinni ja kuljin useaan otteeseen sen ohi nostelemalla ketjuja matkalla, mutten tajunnut että se on siinä :D Ehkä inansa nolotti, kun kysyin missä hevonen on, kun en löydä sitä mistään. "Eh, tossahan se seisoo kahden metrin päässä!" "No katos vaan...")
Mutta melatoniiniin palatakseni, meikä sitten delegoi sen haun apteekista isännälle, joka tietenkin soittaa apteekista, että resepti on mennyt vanhaksi... Voi vitalis!! Ja samalla ystävällinen apteekkari oli tsekannut mun tietoni, että siellä on toinenkin respa vanhentunut ja sekin on multa loppu. Näin ne normaalisti hallussa olevat asiat alkaa karkaamaan käsistä, kun on liikaa kaikkea meneillään, joten toivon rakkaat ystävät ja tuttavat, että ymmärrätte viimeistään nyt, miksi joudun niin usein (lähes jokakerta) vastaamaan kieltävästi kun pyydätte jotain :( Ennen mulla oli sata asiaa samaan aikaan hallussa, mutta nykyään ei kapasiteetti riitä kuin hädin tuskin pariin. Enkä mä pidä siitä todellakaan, mutta se ei oo nyt pelkästään musta kiinni. Syyttäkää tota hemmetin mäsää. Se vie salakavalasti ja toisaalta röyhkeästi asioita omaan pussiinsa.
Tästä me just tällä viikolla puhuttiinkin yhden asiakkaan kanssa. Että se ei kysele, se vaan ottaa, eikä me voida sille mitään.
Ja vielä kerran melatoniiniin palatakseni, se on mulle tärkeä valmiste, koska en nukahda iltaisin ilman sitä. Tai ehkä nukahdan, mutta monta tuntia myöhemmin kuin sen kanssa. Melatoniinin ottamisesta uni tulee aika tarkkaan puolen tunnin päästä, ja se mahdollistaa mulle täysipainoiset unet. Univelka, pienikin, ruokkii fatiikkia samantien, joten uni on se, josta en koskaan tingi! Siksi mä en käy iltahulinoissa, en baareissa, en yhtään missään. Koska hinta sille on seuraavana päivänä liian kova. Elämä on valintoja, joskus pakotettuja valintoja. Mä sanon aina, että mun nukkumaanmenoaika on yhdeksältä. Yleensä sille hyväntahtoisesti naureskellaan ja se mielletään tsoukiksi, mutta se on aivan sataprosenttisesti totta.
Nyt mä sitten toivon, että resepti uusitaan pikaisesti, jottei elämä heilahda kovin paljoa radaltaan.
Hevosista vielä. Pääsin palaamaan eilen pitkästä aikaa hevosen selkään. Tai no oli siinä yks HH-käynti välissä, mutta tekemään. Ratsastamaan. Tai ainakin yrittämään ratsastamista. Vaikka epätoivoiseksi räpellykseksi se hyvin usein kääntyy kaikesta yrityksestä huolimatta. Vihdoin uskalsin ja pystyin pidentämään jalustimiani, ja se tuntui ihan hyvältä. Puutteellisen kehonhallinnan vuoksi olin turvautunut ratsastamaan melko lyhyillä jalustimilla, koska paketti pysyy paremmin kasassa niin. En tiedä miksi, mutta se vain pysyy. Lisäksi lonkka ei ole tahtonut avatakaan jalkaa kovin paljoa pidemmäksi, joten ihan fyysisetkin syyt on olleet siinä mukana. Mutta nyt repäisin ja pidensin, ja yllätyksenä tuli se, että lonkka on alkanut antaa periksi!! Olen ihan varma, että syy siihen löytyy taekwon-dosta. Potkuista eteen ja sivuille, pitkistä venytyksistä eteen ja sivulle. Varsinaista kiristystä ei tuntunut missään kohdassa, ainoastaan tavallista lihasväsymystä kun jalka joutui itselleen uuteen (tai "uuteen") asentoon.
Jonkin verran jalustin seilasi jalassa edestakaisin. Varsinkin väsymisen kohdalla yritin väkisin vetää pakettia kasaan lyhyempään jalustinmittaan, ja normaalissa liikkeessä ajoittaisiin kontrollin katoamisiin reagoin samalla tavalla. Mutta harjoitukset jatkuu, kyllä se siitä vielä asettunee!!
Ja kai se niin menee, että ihmisen mieli pyrkii kultaamaan muistot. Nyt kun mulle huomautettiin taaksepäin ajattelevasta kädestä, niin muistin samantien, että mulle on siitä mainittu myös terveessä hevoshistoriassani. Olin sen täysin unohtanut enkä varmaan olisi (koskaan?) muistanutkaan ilman mainintaa. Tärkeää se on tiedostaa juuri siksi, että jos se on koko elämän ollut taaksepäin, niin se on aika tiukasti selkärangassa, jolloin sen muuttaminen vaatii paljon enemmän pitkäjänteistä tiedostavaa työtä.
Nyt mun on ihan pakko lähtee töihin tästä hörisemästä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti