tiistai 31. toukokuuta 2016

Kesä on kiva?

  Jos juuri tällä hetkellä kysyt, niin ei ole!! Jos eilen olisit kysynyt, niin kyllä! Riippuu aina vähän päivästä ja olotilasta. Tämän käynnissä olevan viikon olen pyhittänyt kotihommille ja HH:lle. Heppa pääsee lauantaina laitumelle, ja me on omistajan kanssa jo sovittu, että kesäkuun kumpikin pysyy omissa hommissaan; heppa syömässä ja meikä Harmoniassa. Katsellaan jatkoja sitten sen jälkeen.

  Eilen meillä oli taas yyber-mahtava lenkki papan kanssa. Lätäkössä polskimassa, vihreetä napsimassa ja vähän puskatoikkarointia sinne väliin. Ilma mitä mahtavin ja todellakin, kesä on ihana!!

  Mutta tänään taas säätiedotuksia katsellessa tajusin, ettei mulla ole mitään asiaa huomenna ratsitunnille. Jos menen koittamaan, mut saa kantaa ruumissäkissä pois (tämä on taas tätä mun mustaa huumoria, mutta noin se menee). Toinen vaihtoehto on rakentaa sellainen läpiuintiallas, josta voin muutaman kierroksen välein käydä ottamassa viilennyksen. Tosin se vaatii hevoseltakin halukkuutta uimiseen, jotta homma toimii sujuvasti ;) Sellainen ohituskaista kentän ulkopuolelle, jossa ratsastetaan vesialtaan läpi. Hevosen reenikin monipuolistuu ihan huomaamatta ja kenttäratseille hyvää harjoitusta veteen menemiseen ;)

            (Tämä!! Voisin viettää koko kesän sujuvasti kuunteluoppilaana ja ottaa samalla
              aurinkoa!       http://www.zillow.com/blog/party-ready-pools-178678/ )

  Tänään siis kesä on aivan syvältä! Jos olisin bipolaarinen, niin nyt olisi se masennusvaihe menossa. Tuntuu niin älyttömän turhalta taistella tuulimyllyjä vastaan, kun loppupeleissä ei joillekin asioille vain mahda mitään. Ja mä kun niin tarvitsisin juuri nyt noita tunteja. Hoksasin tuossa kalenteria selaillessa, että olen käynyt aika huonosti tunnilla tai ylipäätään ratsastamassa, joten aivan turha ihmetellä, miksi takapakkia tulee. Kun ei treenaa, niin ei pärjää. Siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan.

  Eilen silmäilin varovasti mun lopputyöni aihetta, ja tajusin siinä ratsastamiseen mahdollisesti vaikuttavia ms-oireita pohtiessani, että lista vaan kasvaa ja kasvaa. Ja kasvaa ja kasvaa. Iski aavistuksenomainen epätoivo siitä, etten saa koskaan tätä työtä tehtyä, jos haluan tehdä sen perusteellisesti. Mun moraali ei anna periksi mitään puolihuolimatonta töherrystä, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että tuli haukattua aivan liian iso pala kakkua. Haluan kuitenkin olla Pelé. Erityisratsastuksen Pelé. Yhtä suvereeni omalla tontillani! Vaatimattomasti sanottuna maailman paras ;) Tämä on ensimmäinen kerta, kun haluan jotain. Aikaisemmin olen vain tyytynyt olemaan se, mitä nyt satun olemaan (menemättä sen syvällisemmin syihin miksi näin on). Se halu palaa jossain tuolla sisällä; välillä voimakkaammin, välillä MS-taudin varjossa. Mutta se palaa.


                    http://www.sportsmemorabilia.com/player/Pele


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hae tästä blogista

Suositut tekstit