perjantai 10. kesäkuuta 2016

Do your thing?

  En ole ehtinyt bloggaamaan, koska olen ollut päivittäin kiinni kehitysvammaisissa ja heidän ratsuissaan ;) Mahtavat viisi päivää on saatu pakettiin, ja meidän kurssilaiset poistuivat joka ainoa positiivisella mielellä ja paljon antoisia kokemuksia saaneena. Palaute on ollut pelkästään positiivista ja varsinkin henkilökohtainen asiakaspalaute on ollut aivan huikeaa. Olen saanut jälleen kerran itselleni lisää syitä tehdä tätä.

  Omaan sisäiseen pankkiini olen myöskin tallettanut muutamia huomioita/ajatuksia. Tarkastelin kriittisesti erästä hyvin vahvasti omaa toimintaani ohjailevaa asiaa (ja osittain sen tarkasteleminen jatkuu yhä), mutta seison yhä hyvin vahvasti sen takana. Oma toiminta täytyy pystyä allekirjoittamaan tai ei voi toimia. Tällä hetkellä joudun toimimaan tietyissä raameissa, ja huomaan välillä joko suoranaisesti rikkovani tai ainakin venyttäväni raameja. Kun niin teen, teen sen hyvin vakaasti harkiten ja ainoastaan omasta mielestäni positiiviseen suuntaan. Mutta tulkinta ei välttämättä ole kaikilla sama. Sen seikan kanssa joudun välillä ristituleen.

  Olen kuitenkin vielä noviisi ja rakennan sitä omaa toimintatapaa. Jonain päivänä toivon pystyväni tekemään tätä ihan omissa raameissani, jolloin kannan täysin itse vastuun omasta toiminnastani. Tähän asti asiakaspalaute on tukenut sitä mun omaa näkökulmaa, joten en voi olla täysin hakoteillä.

  Jos itseäni ajattelen, olen kaikkein onnellisin siitä, että olen saanut taas elämän punaisesta langasta kiinni. Pitkä, erittäin vaikea masennustausta ja sen päälle MS-diagnoosi, sai moneksi vuodeksi luovuttamaan elämän kanssa. Ajattelin vilpittömästi, että mun elämäntarkoitus on huolehtia lapset aikuisiksi ja sen jälkeen voin delata pois. En nähnyt muuta syytä elää tätä elämää kuin mun lapset. Tänä päivänä mulla on monta muutakin syytä ja se tekee hiton hyvää mun omalle mielenterveydelle ;)

  Vaikka tässä on vielä monia avoimia kysymyksiä tulevaisuuden suhteen, niin sentäs polku on löytynyt. Kävin joskus vuosia sitten elämäni ainoan kerran selvänäkijällä, ja se sanoi, että "älä huoli, ovet avataan sulle sitten kun sä olet siihen valmis".


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hae tästä blogista

Suositut tekstit