keskiviikko 3. elokuuta 2016

Vierailulla Kangasalla

 Käytiin hieman laajentamassa näkemystä Kangasalan puolella Kangasalan ratsastuskoululla. Sitä siis pitää mun nuoruuden aikaiset tallikaverit, joten on ihan kiva muutenkin poiketa välillä moikkaamassa. Otin kollegan tyttärensä kanssa mukaan ja heitettiin yksi ratsitunti, kun huudeilla kerran oltiin.

  Kirsin ja Iiriksen puolesta en sen enempää tässä puhu, muuta kuin että molemmilla oli todella kivat hevoset (Lisko ja Skumppa) ja tykkäsivät myös Ellun tyylistä opettaa. Omalta osaltani stoori tulee tässä:

  Jo viimeksi kun kävin siellä, mulle yritettiin tarjota lusitano-oria alle, mutta silloin ei itseluottamus vielä riittänyt, vaikka vakuutettiin sen olevan hyvin kiltti. Ja nyt jälkeenpäin ajatellen, niin hyvä näin. Se olisi ollut liian haastava siinä tilanteessa, toisin kuin musta hurmuriruuna, jonka sitten otin. Se oli täydellinen juuri siihen tilanteeseen.



 Nyt kuitenkin ajattelin, että kokeillaan sitä oria, koska mä kuulemma "tykkäisin siitä varmasti". Jos mentäis haavemaailmaan, niin tarina jatkuisi niin, että ratsastimme tunnin vaativan liikkeitä täydellisessä sopusoinnussa ja kaikki oli helppoa & ihanaa. No, hah hah!! Todellisuus ei ihan ollut vastaava.

  Ensinnäkin tuskailin alkutunnin omien varusteideni kanssa. Jätin kannukset pois, koska en ajatellut tarvitsevani niitä, mutta huomasin heti muutaman kierroksen jälkeen, että ne on pakko saada (käytiin laittamassa mulle jalkaan). Kokeilin myös ensimmäistä kertaa kumpparia jalkaan ja luulin sen olevan hyvä idea, mutta ne lensi aika pian jorpakkoon. Oikea jalustin pääsi jotenkin liukumaan kumpparista huolimatta ihan varpaalle, mutta ei tietenkään takaisinpäin. Pariin otteeseen pysähdyin sitä repimään taaksepäin, kunnes meni herne ja pyysin ottamaan ne kokonaan pois. Mutta missio on nyt täytetty: kumppareista ei mulle ole tällä hetkellä sen enempää hyötyä. Koin mukavammaksi ratsastaa ilman. (Toki jos haluaisin niitä käyttää, niin pientä hienosäätöä kireyden kanssa, niin varmaan wörkkisi.)

  Heppa itsessään oli oikeinkin mukava, mutta mulle todella haastava joiltain osin. Se oli vielä melko nuori eikä ihan tasapainoisin mahdollinen hevonen, joten välillä me kiemurreltiin kuin mato tuiskeessa. Vielä kun pohje ei ilmoita paljonko sitä milloinkin tulee käytettyä, niin lopputulos oli vähän mitä sattui. Selkeästi tänään kuitenkin paletti oli aivan hajalla, joten pohjeavut jäi liian "hentoisiksi" ja hevonen lensi lähestulkoon jatkuvasti mun ulkoavuista pihalle. Mulla oli tänään poikkeuksellisen paljon tekemistä itseni kanssa, joten hevoseen keskittyminen jäi vähemmälle.



  Sain onneksi tunnin mittaan sen verran säädettyä omia apujani, että muutama lyhyt pätkä oli paikoittain ihan tyydyttävää. Ravi oli ehdottomasti vaikein askellaji, laukassa tuli ehkä ne parhaat lyhyet pätkät. Vastalaukoissa meinasi itseltä usko loppua, kun hevonen vaan vaihtaa ja vaihtaa, mutta Ellu sitkeästi jaksoi ohjeistaa ja onnistuihan se sitten lopulta.

  Miksi se mun paketti oli tänään täysin hajalla? Olen pistänyt merkille, että näin käy aina, kun ratsastuksesta tulee vähänkin taukoa... Kaksi viikkoa riittää oikeinkin hyvin sekoittamaan pakkaa. Voisikin sanoa, että sääntö numero yksi on: EI TAUKOJA! :)

  Lämpö teki osan. Se tavallaan kadottaa sitä lihasjäntevyyttä, joten kroppa ei ole hallinnassa sitäkään vähää mitä normaalisti. Palikat on kaikki erillään toisistaan, eikä niitä saa mitenkään samaan muottiin aseteltua. Kun yksi jalka singahtaa ulospäin, toinen taaksepäin, oikea käsi ylöspäin, vasen sivullepäin, ylävartalo oikealle ja lantio vasemmalle, niin koita nyt siinä saakeli ratsastaa!! Hevonen kyllä sieti hyvin mun tasapainottomuutta. Pariin otteeseen heilahti niin, että herkempi olisi jo reagoinut, mutta tää varmaan hirnui partaansa.

  Mutta hevonen oli tosiaan ihan kiva. Varmaan muutama lisätunti, niin näyttäisi jo ihan erilaiselta. Tänään kuitenkaan se ei ollut hyvännäköistä ja that´s it. Huonompi päivä - huonompi ratsastus. Jonain päivänä on taas parempi päivä - parempi ratsastus.




 Mutta älyttömän ruunamainen kyllä oriksi. Kuvaa otettaessa se hieman höhötteli kavereille, mutta muuten ei mistään olisi huomannut. että kyseessä on ori. Olen oreissa tottunut jos jonkinlaiseen mölisijään, joten tämän hyväkäytöksisyys oli hieman yllätys. (No joo, oli meilläkin aikanaan tuntikäytössä jokunen ori ja pääsääntöisesti nekin oli hyväkäytöksisiä) Käytiin loppukäynnit maaston kautta ja siellä herra vähän säpsähteli, kun linnuilla oli puskissa jotain omaa kivaa. Kyllä säpsyä saa, kunhan ei paikalta liukene ;)

  Kiitos siskokset taas!! Teidän luona on kyllä aina kiva käydä <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hae tästä blogista

Suositut tekstit