Sunnuntaihuomenta!

  Flunssan poteminen alkaa olla voiton puolella ja näyttää siltä, ettei tällä(kään) kertaa se laukaissut pahenemisvaihetta. Joten seitsemän vuoden pahikseton putki näyttää yhä jatkuvan! Vaikka en koe tästä sairaudesta seuranneen oikeastaan mitään hyvää, niin saan kuitenkin olla tyytyväinen siitä, että kohdallani tehtiin vallitsevasta normista poikkeava päätös sairauden hoitamisessa, ja lyötiin kerralla vastapalloon sairautta niin että tuntui. Uskon vahvasti, että juuri tästä syystä olen yhäkin tänä päivänä toimintakykyinen! Toivottavasti linjaus tästä kovilla lyömisestä valtaa kokoajan enemmän MS-taudin hoitokäytäntöjä.

  Ensi viikko on lähinnä kotona sairaanhoitajan leikkimistä, sillä isäntä leikataan. Ohjelmassa on myös ainakin yksi palaveri erään oppilaitoksen kanssa, jossa selvitellään lisäkoulutusmahdollisuuksiani. Hevosala on hemmetin raaka vammaiselle, mutta käännän nyt kuitenkin tämän kortin. Onpahan sitten katsottu. Pikkuhiljaa alan myös rakentelemaan B-suunnitelmaa, jos näyttää siltä, että on kannattavampaa siirtyä käytännön puolelta pois. Luulen, että tämä vuosi tulee hyvin vahvasti näyttämään sen suunnan, johon lähden. Hyvä puoli on, että reittejä on avoinna useampia. Kun vain osaisi valita niistä oikein.

  Jos aiemmin sanoin, että olen puolella silmällä katsellut hevosia, niin nyt voi ehkä sanoa, että siitä silmästä on käytössä 3/4... ;) Parhaillaankin tuossa taustalla pyörii video yhdestä potentiaalisesta kaverista, jota mun tekis hirveästi mieli lähteä koeratsastamaan. Ja saatanpa lähteäkin... Mikäli selkä antaa lähipäivinä periksi. Nimittäin reilu viikko kotona makaamista ja tekemättömyyttä sai ilmeisesti alaselän jumiin ja yritän nyt sitä saada takaisin entiselleen. Lihasrelaksanttia, venyttelyä, kevyttä liikettä - eiköhän se siitä tokene.

 Ihana ilma tuolla ulkona! Ulkoilkaa! Kevättä kohti <3