Eroan ehkä sillä muista vammaisratsastuksen ohjaajista, että mulle on alusta asti ollut selvää, että kaikkien ei tarvitse opetella ratsastamista ja hevostaitoja nauttiakseen ja hyötyäkseen hevosesta. Me voidaan lähteä maastolenkille nautiskelemaan luonnosta tai pyöriä ympäri kenttää/maneesia opettelematta koskaan kuinka pohkeenväistöä ratsastetaan. Tai edes kuinka hevosta ohjataan. Mulle se on täysin fine! Mulle voi tulla istuskelemaan hevosen selkään opettelematta koskaan yhtään mitään. Takaan, että siitäkin saa moninaiset hyödyt, vaikka ei puhutakaan ratsastuksen opettelusta.
Nimittäin vaikka itse en ole fyssari (niinkuin aloituksessa mainitsin), niin hevonenpa on! Ei tosin koulutettu sellainen eikä edes itse tietoinen siitä, että tälläinen "ammattinimike" löytyy, mutta se vaan on. Luonnostaan. Olemalla se mikä on. Tekemällä niitä asioita, joita hevonen luonnostaan tekee. Hevonen ei tiedä, että pelkästään liikkumalla ja kantamalla ratsastajaa selässään, se luo fyysistä hyvinvointia ratsastajalleen. Se ei tiedä, kuinka paljon eläimen läsnäolo ja sen kanssa vuorovaikutuksessa oleminen vaikuttaa ihmisen psyykkeeseen. Se ei myöskään tiedä kuinka suuri sosiaalista hyvinvointia lisäävä vaikutus sillä on (mukaanlukien talliyhteisö ja muut ihmiset). Hevonen on näistä autuaan tietämätön, mutta ehkä hyvä niin. Ei lisätä niiden stressitasoa ainakaan sen asian osalta.
Hevosen tarvitsee vain olla ja se hyödyttää ihmistä. Aika uskomatonta eikö?
Eilen mulla kävi asiakas, joka ei hyödy yhtään mitään ratsastustunnilla olemisesta. Ehkä jopa päinvastoin. Hän itse mainitsi "traumatisoituvansa" siitä. Ja uskokaa tai älkää, me jopa kokeiltiin tämä, koska luupäänä en usko ihan kaikkea mitä mulle kerrotaan ;) Haluan nähdä ja kokea itse. Kyllä, tämä asiakas oli täysin oikeassa! Hän ei hyödy ratsastuksen opettelusta, mutta hän hyötyy hevosen selässä olemisesta. Joten sitä me sitten hänen kanssaan hyödynnetään. Meillä on leppoisa tunti, jonka aikana jutellaan paljon kaikesta maan ja taivaan väliltä samalla kuin hevonen "hoitaa" selässä istujaa. Toki itse hieman maasta käsin stimuloin lisää hevosen hyvää tekevää vaikutusta ja haastan ratsastajan käyttämään sitä kautta enemmän kehoaan hyväkseen, mutta periaatteessa hevonen hoitaa kaiken työn.
Tätä voisi ehkä verrata toimistotyöläiseen, joka tulee töihin, istuu koneensa ääreen kahvikupin kanssa ja juttelee siinä kokopäivän mukavia asiakkailleen samalla kuin kone hoitaa käsin koskematta kaikki päivän työt :D Tältä musta välillä tuntuu näiden asiakkaiden kanssa. Hevonen tekee kaiken työn ja minä vaan komppailen maasta käsin. Välillä tuntuu jopa väärältä ottaa siitä rahaa, koska se kaikki raha kuuluisi hevoselle!! Pitäisi avata hevosille porkkanarahasto, johon suunnata kaikki niiden tienaamat rahat ja pitää porkkanajuhlia ympäri vuoden <3
Jouduin myös oman tuntini kääntämään fysioterapiaksi (erinäisistä syistä) ja kylläpä oli taas hetken ihanan letkeät jalat kun selästä hyppäsi alas! Nyt kun henkilökohtaisen karvafyssarin lopetuksesta on puolisen vuotta, alkaa taas huomata kuinka kannattaisi ottaa viikko-ohjelmaan mukaan nämä omat, itsemäärätyt fysioterapiahetket. Karvafyssarin tarpeellisuudesta ja sen tekemästä "hoidosta" johtuen mm. hyppäsin eilen ilman satulaa jopa parin pienen esteen yli. Kun vertaa lähtötilanteeseen, jolloin vajaa kolme vuotta sitten roikuin kynsin hampain ratsun harjassa kiinni, jotta pysyisin selässä. Jolloin ilman satulaa meneminen oli pelkkää henkiinjäämis- ja selviytymiskamppailua. Onneksi sitkeästi jatkoin lisäämällä jalustimet ratsastusvyöhön tueksi ja ajan mittaan niitä jalustimia ei sitten enää tarvinnut käyttää. Kulkivat mukana hätätilanteiden varalla, mutta oma oleminen oli niin vakaantunut selässä että periaatteessa niitä en tarvinnut. Enkä tarvinnut eilenkään.
Ehkä taas kun seuraava pahenemisvaihe iskee, myös tasapainoelimissä olevat plakit aktivoituvat ja tekevät hallaa tasapainolle. Mutta kun tulehdus on saatu sammumaan, niin ainakin tiedän miten korjata tilanne tasolle, jolla oltiin ennen pahenemisvaihetta ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti