Kuun ensimmäinen päivä potkaistiin käyntiin oma toiminta yksityisenä elinkeinoharjoittajana. Aloitin kouluttamalla itseäni, eli omalla ratsitunnilla :D Siirryin ratsastamaan perjantai-aamupäivälle, koska ajankohtana se on mulle hyvä. Pääsin siis taas kokeilemaan uutta opettajaa.
Kai se on ihan suht normaalia, että on vähän ennakkoluuloinen uusia opettajia kohtaan? Vai olenko se vain minä? Johtuu varmaankin luonteestani - otan mielummin positiivisen yllätyksen kuin negatiivisen. Jos menee vähän epäillen tunnille, niin tuntuu mukavammalta yllättyä, kuin jos menisi kovilla iloisilla odotuksilla ja putoaa korkealta kolisten.
Menin siis vähän sillä asenteella, että katsellaan nyt mikä tyyppi täällä ohjeita huutelee. Yllätyin todella positiivisesti! Tykkään tuollaisista iloisista ja huumorintajuisista henkilöistä. Kaiken lisäksi ammattitaitoa näytti löytyvän isommalla kauhalla annettavaksi. Luulen, että tästä setistä tulee hyvä!!
Henkilökohtaisimman vaikutuksen teki se, että musta oltiin kiinnostuneita. Kyseltiin ja otettiin mukaan tuntisuunnitteluun. Löin koutsille käteen yhden paraohjelman, että jos tosta joskus jotain elementtejä saisi, niin se huomioitiin heti.
Ja hevonen... Mistä hemmetistä Niihama Riding on löytänyt tälläisiä helmiä joukkoonsa?!? Taas yksi erittäin vaivaton hevonen vammaisratsastajan kannalta (eikä tuntiratsitkaan varmasti väitä muuta), joka liikkuu omalla moottorilla, tekee nöyrästi mitä pyydetään. Väkisinkin tulee mieleen, missä nämä hevoset olivat silloin aikanaan kun itse opetteli ratsastamaan! En muista ainuttakaan näin vaivatonta kohdanneeni aiemmalla ratsikoulu-urallani. Paso <3
Toiminta käynnistyi siis mahdollisimman hyvällä sykkeellä, vaikka loppupäivän hoitelinkin paparihommia ja keräilin voimia lauantain rypistystä varten.
Lauantaille olin nimittäin heti buukannut itselleni 12-18 töitä. Ihania innokkaita heppakerholaisia, mahtavia tuntiratsastajia, rohkeita ensikertalaisia! Vaikka tunsin olevani hieman ruosteessa "sapattivuoden" jälkeen, niin kaikki asiakkaat poistuivat tyytyväisen näköisinä ja siitä on hyvä jatkaa. Odottakaahan kun nämä ruosteet tästä rapisee... :D
Olosuhteiltaan ensimmäinen kunnollinen työpäivä oli erittäin haastava, sillä samaan aikaan Niihamassa pyöri omat harjoitusestekisat kentällä ja Juulin valmennukset isossa maneesissa. Meillä oli onneksi harjoitusmaneesi kokonaisuudessaan käytössä. Hevoset toki ovat tottuneet ikkunaseinän takana olevaan kahviotilaan ja siellä tapahtuvaan liikkeeseen, samoin kuin päätykatsomoon, mutta rajasin kuitenkin omat tunnit maneesin vastakkaiseen päätyyn. Varmuuden vuoksi, koska ensimmäisenä päivänä myös hevoset olivat omassa tulikokeessaan. Ja ne selviytyivät kaikki siitä.
Erityisen tyytyväinen olen Novon suoriutumiseen, jolta etukäteen en odottanut oikeastaan mitään. Novolla on todella todella haastava ravi- (ja laukka-) askel enkä tästä syystä kovin paljoa ole Novoa ajatellut käyttää, mutta niin vaan kuulkaa vammaisratsastaja ravasi monta kierrosta tunnin aikana. Sitkeästi kuin suomalainen sotilas. Rehellisesti sanoen, en tätä päivää ajatellut ihan heti näkeväni, mutta niin vain tarjoilivat sen heti ensimmäisenä päivänä! Myös erityisratsastajat osaavat yllättää ohjaajansa!
Sunnuntain palauduin lauantaista ja tein hieman omaa promootiota siinä ohessa.
Tänään maanantaina hyppään taas itse selkään, sekä ohjaan paria asiakasta. Huomenna olen lähes koko päivän koulutuksessa, keskiviikkona viimeistelen kokemusasiantuntijaluentoani ja torstaina esitän sen ensimmäisen kerran. Asiakkaiden pariin palaan siis vasta perjantaina ja lauantaina.
Kotisivuille ja Facebookin päivittelen viikkokalenteria, josta näkee viikon vapaat ajat. Niihin voi varailla ratsitunteja! https://vammaisratsastuksenohjaaja.kotisivukone.com/ajankohtaista
Mukavaa viikkoa teillekin!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti