Testaan aina ensin itse ennenkuin päästän hevosen työskentelemään asiakkaan kanssa. Mielummin käytän itseäni koekappaleena kuin asiakasta. (Vaikkakin tässä kohtaa joku jo saattaisi huutaa, että vammainen testaa vai?!? No, tavallaan käytän siis myös vammaista henkilöä testikappaleena ;) )
Alaraajahalvaantuneiden kanssahan ei oikein pysty käyttämään pohjetta. Ne ovat lähinnä lärpättimet, jotka roikkuvat menossa mukana, mutta eivät varsinaisesti tee mitään. Jalat kannattaa kuitenkin laittaa vähintäänkin kumppareilla kiinni jalustimiin ja tarralla kiinni jalustinhihnat satulavyöhön, jotta jalka ei heilu holtittomasti pitkin hevosen kylkeä. Olen myös tilannut reisitarrat reiden ympärille kiinnitettäväksi, joka tukevoittaa ratsastajan yläpohjetta. (Tämä vinkki on kopioitu kilpailevalta pararatsastajalta, joka käyttää reisiremmejä ratsastaessaan.)
Niinkuin jo tiedätte, tykkään kokeilla itse asioita. On nimittäin turha huudella maasta, että "käytä sisäpohjetta". Tai sokealle, että "katso mihin ratsastat". Tai kuurolle yhtään mitään.
Valkoista Prinssiä kokeilin oman tuntini alussa. Mun mielestä on reilumpaa tehdä se heti selkäännoustessa, kuin hämmentää hevosta yhtäkkiä kesken tunnin heittäytymällä "jalattomaksi". Joka toki voi mahdollinen tilanne olla sekin kyllä. Valkoinen Prinssi on ihana, nöyrä, kuuliainen työmyyrä, joka yritti ymmärtää mun merkkejäni. Ravisiirtymisessä käynnin tempo kiihtyi ja kiihtyi kyllä, mutta hevonen luuli, että yritän ratsastaa vain mahdollisimman reipasta käyntiä ja se tunnollisesti sitä tarjosi. Jouduin kerran kertomaan raipan avulla mitä haluan ja hevonen hoksasi sen kerrasta. Sen jälkeen jokainen ravisiirtyminen tuli kuin kaupan hyllyltä.
Samalla lailla alkuun hämmentyneitä kysymysmerkkejä suorittivat Neiti Lohikäärme ja Herra Kisatykki (hevoset esiintyvät tässä postauksessa salanimillä). Nämäkin molemmat vain yhden kertomisen jälkeen adaptoituivat mahtavasti "jalattomaan" ratsastajaan. En oikeastaan voinut olla tyytyväisempi hevosiin!
Alaraajaongelmaisella ratsastajalla ei voi olla järjettömän laiska hevonen. Tai ei oikeastaan ollenkaan laiska! Hevosella pitää olla omaa eteenpäinpyrkimystä, mutta sitä ei saa olla liikaa. Sen täytyy kuitenkin sietää raipan kosketus pohjeapuna reagoimatta siihen yliampuvasti. Esimerkiksi Herra Iso Herra reagoi juurikin raippaan isosti, joten se ei tulisi sopimaan olemattomista jaloista kärsiville, vaikka muuten aivan mahtava hevonen onkin.
(Vaikka kuvissa esiintyykin Kaunis Rohkea (eli Blondi), niin hän ei valitettavasti kuulu näiden alaraajaongelmaisten toivelistalle ;))
Muuten, asiasta melkein toiseen rasiaan, vaikka toisaalta samassa rasiassa pysytäänkin! Lupaan ratsastustunnin halvempaan hintaan kaikille asiakkaille, jotka tulevat antamaan minulle kokemusta sellaisesta vammasta, josta en ole vielä ehtinyt hankkimaan kokemusta :) Koska oppiminen on silloin molemminpuoleista, saat hyvityksen tuntihinnassa, kunhan ohjeistat ja jaat kokemusta minullekin. Esimerkiksi viittomilla en ole vielä päässyt tuntia pitämään ja ne alkavat uhkaavasti jo unohtua, joten kuulovammaiselle asiakkaalle lupaan heti alennuksen!! Voit ottaa yhteyttä ja kertoa itsestäsi, niin katsotaan kuuluuko vammasi kokemuslistalleni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti