sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Apuvälinemessut 2017

  Hienot apuvälinemessut takana! Itselleni ensimmäiset ikinä, mutta ei varmastikaan viimeiset! Tiedättekö sen tunteen, kun lapsi pääsee karkkikauppaan? Muistin sen taas, kun baana avautui näytteilleasettajien ständeille.


  Mulla oli oikeastaan kolme eri näkökulmaa messuvieraana:

1. Yleinen mielenkiinto siihen mitä ylipäätään on olemassa

2. Mitä mahdollisesti voisin hyödyntää omien asiakkaiden kanssa ratsastaessa/omat tarpeet sekä ratsastajana että ohjaajana

3. Katsautena tulevaisuuteen mistä voisin itse hyötyä siinä kohtaa kun MS alkaa lyömään kapulaa rattaisiin



  Koska olin tullut messuille työskentelemään SRL:n pisteelle, niin valitettavasti aika ei riittänyt messujen koluamiseen pohjia myöten, vaikka kahtena päivänä yritinkin aina tilaisuuden koittaessa loikkia Liikuntamaasta toiseen halliin tutkiskelemaan.



  Simo-simulaattori oli karauttanut paikalle Sappeesta ja oli ehdottomasti SRL:n pisteen hitti! Torstaina Simo ei saanut pienintäkään hengähdystaukoa innokkaiden ratsastajien laukkaillessa pitkin nurtseja läpi puiden ja puskien aamuyhdeksästä iltapäiväviiteen saakka. Perjantai ei paljon sen enempää lepotaukoja Simolle suonut, mutta jono oli paljon lyhyempi kuin torstaina. Siltikin moni sanoi, ettei jaksa jonottaa vuoroaan.



  Simo oli messuille säädetty käsikäytölle, joten me ohjaajat painelimme napeista Simon käynnit, ravit ja laukat. Ohjaus tosin oli ratsastajan käytössä pidätteitä myöten, mutta kaasu oli meidän hallinnassa. Miksi näin? Siitä yksinkertaisesta syystä, että messuilla simulaattorin tarkoituksena ei ollut tehdä istuntatestiä. Simo oli tarjoamassa erityisryhmiin kuuluville ratsastuskokemuksen ja vähän herättelemässä mahdollisuutta, josko ratsastuksesta voisi olla itselle harrastukseksi. Tokikin myös vammattomat pääsivät Simppaa kokeilemaan! Messuilla ei syrjitty ketään ;) Erityisryhmiin kuuluvilla oli kuitenkin aina jonossa etuoikeus kyytiin.


  Pisteeltä löytyi tietenkin myös kepparirata, jota sai halutessaan testailla myös näkövammaisen vinkkelistä.






    Esityksiä en valitettavasti ehtinyt juurikaan seurailla. Ainoa, johon varasin itselleni tauon oli parataekwondon esitys. Myöskin Pekka Hyysalon esiintymistä ehdin hieman käydä vilkaisemassa.






    Oli aivan huikeaa olla tapaamassa uusia ja myös ennestään tuttuja ihmisiä, vähän promotoida omaa tekemistä ja yrittää pysyä kehityksen mukana. Näistä messuista tulee aivan varmasti itselle perinne ja yritän jatkossa järjestää itselleni yhden päivän, jolloin voin täysin tutustua messutarjontaan.

  Heidi kiittää ja kuittaa!! Ja yrittää tulla paremmaksi kokoajan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti