keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Vaihtelevia tilanteita

  Jos ajattelee vammaisen/erkkaratsastajan ja vammattoman ratsastajan eroja ohjaajan kannalta, niin ensimmäisenä mulla nousee ehdottomasti esiin päivän ja olotilan nopeankin vaihtelun asettamat tilanteet. Ja se on se, miksi vammaisratsastaja ei välttämättä viihdy tavallisessa ratsastuskouluryhmässä.

  Se vaatii joustavuutta ohjaajalta. Se vaatii tarkempaa hevosvalintaa. Se voi vaatia tunnin aiheen muuttamista lennosta toiseen joko tunnin alussa tai jopa kesken tunnin. Ja uskokaa tai älkää, kyllä se voi käydä ihon alla meikäläisilläkin ratsastaessa. Kyllä mä tunnustan, että on joka kerta hieman vaivaantunut olo, kun joutuu sanomaan että "tänään mä en pysty ratsastamaan". Tai kun raahaa hevosen maneesiin ratsastus- tai terapiavyöllä varustettuna ja kävelet koko tunnin katsellen kun muut paahtaa menemään. Kyllä se joka kerta vähän kirpaisee, vaikka itse tietää että se on siinä hetkessä ehdottomasti parempi ja joskus jopa ainoa vaihtoehto.




  Itseltäni palveluntarjoana se vaatii myös joustavuutta peruutusten suhteen. Yleisesti nykyään ratsastuskouluilla on kai käytössä tapa, että peruutusten pitää tulla vuorokautta aikaisemmin tai peruttua tuntia ei hyvitetä. Omakohtaisella kokemuksella väitän, että kun puhutaan vammais- ja erityisryhmistä, tuo käytäntö on, eh..., "vähemmän-vammaista-huomioiva", vaikka hyvin sen ymmärränkin! Vointi, tilanteet, olosuhteet vaihtelevat nopeastikin ja peruutuksia voi tulla nopeallakin aikataululla. Tiedänhän sen omakohtaisestikin; kun fatiikki iskee, se ei kysele aikatauluja. Ei sitä kiinnosta onko ratsastustunti vielä edessä vai ei. Autisminkirjon henkilöillä voi yksi ennakoimaton tilanne kotona laukaista hillittömän raivokohtauksen tai jumittumisen tilanteeseen, joka ei vain laannu ajoissa. Jopa nopeasti muuttuva säätila voi vaikuttaa.

  Siksi pyrin olemaan mahdollisimman joustava asiakkaiden peruutuskäytännön osalta. Koska vuokraan hevoset kolmannelta osapuolelta ja varaan ne sitä kautta käyttööni (pois ratsastuskoulutoiminnasta), maksan itse hevosvuokrat varatuista tunneista. Siksi minullekin tulee ikävä tilanne, jos tunti perutaan saman päivän aikana, sillä maksan kuitenkin hevosvuokran siitä. Olen keksinyt tähän omasta mielestäni nerokkaan ratkaisun ;) Mua käy avustamassa muutama ihana ja korvaamaton tyyppi, joille yritän aina mahdollisuuksien mukaan löytää jotain korvausta antamastaan avusta. Kun nopean aikataulun peruutus tulee, lähtee nopeasti kysely pääsisikö joku avustajista mahdollisesti ratsastamaan perutulle tunnille. Viimeisenä vaihtoehtona käytän perutun tunnin hevosen itse testailemalla esim. jotain apuvälinettä, hevosen soveltuvuutta johonkin tiettyyn asiaan tai vaikka terapoimalla itseäni MS-taudin osalta. Näin ei tarvitse heittää rahaa kaivoon ja voin olla hieman joustavampi asiakkaiden tilanteen vaatimien peruutusten suhteen. (Läpi ei kuitenkaan mene selkeät ennakoitavissa [vuorokautta ennen] olevat peruutukset, vaan puhun nimenomaan äkillisistä vamman ja/tai erityispiirteen aiheuttamasta nopeasta tilanteen muutoksesta.)

  Ohessa listattuna muutamia asiakkailta kuulleita ajatuksia siitä, miksi ei haluta integroitua vammattomien kanssa samalle ratsastuskoulutunnille:

- ei jaksa/halua selitellä miksi joutuu toimimaan niinkuin toimii (ylimääräiset tauot, ratsastuksen apuvälineet, muut poikkeavat asiat yms)

- soveltuvan hevosen/hevosten puute ("jalattomat" tarvitsevat tarpeeksi omamoottorisen, kehonhallintaongelmaiset tarpeeksi tasaiset askellajit omaavan ja rauhallisen hevosen, yläraajavaivaiset/tuntopuutoksiset tarpeeksi kevyen edestä jne.)

- opettaja ei ymmärrä rajoitteita

- ei kuntoonlaitto/poisvientiapua saatavilla 

- ei haluta muiden "tuijoteltavaksi", kanssaratsastajapaine, oman rauhan puute

- voi tulla pitkiäkin taukoja vammasta/sairaudesta johtuen (tuntipaikan menetys, tunteja ei välttämättä korvata)

- opettaja ei uskalla haastaa tarpeeksi erityisratsastajaa

- ratsastuksen apuvälineiden puute

- ei välttämättä tarjolla sopivaa ratsastusaikaa (jos ratsastus ei mahdollista iltaisin esim. sairauden vuoksi)

  Pitää tietenkin muistaa, että jotkut vastaavasti nimenomaan haluavat tavisten joukkoon ratsastamaan! Heillä näkökulmina lienee useimmiten joukkoon sulautuminen (ei korosteta erityisyyttä, nosteta vammaa/sairautta jalustalle, yhteenkuuluvuus) ja sosiaalisuuden lisääminen. Ja kaikki tavat harrastaa ovat aivan yhtä oikeita!! Kunhan jokaisella olisi se oma mielekäs harrastus, on ihan sama kuinka harrastustaan toteuttaa, kunhan toteuttaa.




  Valitettavasti jos joustavuutta ja mukautuvuutta ei löydy, syö se myös harrastusmotivaatiota. Mutta rakkaat kanssaratsastajat, muistetaan se joustavuus ja mukautuvuus myös toisinpäin. Kokeile ennakkoluulottomasti myös uusia ratsuja. Jos ratsu ei sovi, niin se ei sovi, mutta onpahan kokeiltu (avaa myös opettajallesi ratsun sopimattomuutta, niin hänkin osaa sen jatkossa huomioida). Se kaikkein soveltuvin ratsukin voi olla joskus poissa käytöstä, joten ratsastajaakin hyödyttää vararatsujen löytäminen näitä tilanteita varten. Pyydä haasteita, jos niitä ei automaattisesti tarjota. Tarjoa tietoa, jos sitä ei automaattisesti löydy. Työstä omaa psyykettä päästäksesi sinuiksi itsesi ja vammasi/sairautesi kanssa (mikäli et sitä jo ole). Neuvottele. (Yritä ainakin.) Hyödynnä vertaistuki. Sieltä löytyy joskus uskomattoman hyviä vinkkejä ja uusia toimintatapoja.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti