Tää eläin kyllä löytää ratsastajan heikon kohdan ja käyttää sitä siekailematta hyväkseen :D Mä oon aina hätää kärsimässä sen kanssa, kun pitäis olla koko paketti kohdallaan tai se livahtaa jostain pois. Tykkään, että hevonen haastaa, mutta joskus ois kiva kun tää ratsastaminen olis vähän helpompaa ;)
Sattui mun edesmenneen hevoseni kengittäjä olemaan hommissa samaan aikaan (juurikin tätä mun pakenevaa liimakenkää laittamassa) ja tuli vähän muisteltua vanhoja aikoja. Mä huomasin, että on niin mukava jutella, kun toinen tietää ja tuntee sieltä edellisestä elämästä ja ymmärtää vielä, ettei se homma oikein enää luonnistu samaan malliin. Mä huomaan kehittäväni itselleni kamalaa painetta siitä, kun ympärillä on uusia ihmisiä ja uusia odotuksia. Ne muodostaa musta kuvan sen perusteella mitä ne näkee, ja se näky ei missään nimessä ole meikäläistä imarteleva.
Sain myös ratsastussaappaat lahjoituksena eräältä vanhalta heppatutulta (kiitos vielä jos tätä luet <3 ) ja nekin sotki pakettia omalta osaltaan. Mun jalat tuntui niin kevyiltä, etten oikein tiennyt missä ne sijaitsevat. (Aika jännä, koska ennen vanhaan ne vain tukevoitti jalkaa, nyt toi malli tuntui olevan niin kevyt ja virtaviivainen, että ihan kuin ei ois ollut jalkoja ollenkaan!) Ehkä mä niihin vielä totun.
Huomenna suunnataan kollegan kanssa Ypäjälle valtakunnalliseen Green Care -alan päätapahtumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti