sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Sillisalaatilla lähdetään...

...ja lopuksi valmiina on tarkoin harkittu annoskokonaisuus. Tai niin ainakin toivon.

  Olen tässä viime päivinä tehnyt vähän pohjatyötä tulevaa mahdollista lopputyötäni varten, ja huomasin entistäkin selvemmin sen, etten (taaskaan) mahdu raameihin. Mitä on vammaisratsastus? No sitä, että opetellaan ratsastamaan ja tarvittaessa käytetään apuvälineitä sen mahdollistamiseen. (EDIT: uudestaan tekstiä lukiessani tajusin, että kannattaa hieman tarkentaa tätä, koska ajatuksenjuoksuni ei välttämättä avaudu minua tuntemattomille ihmisille. Siis lisään tähän, että MUOKKAAMALLA OLOSUHTEET JA OPETUS SOPIVIKSI. Tarkoitushan alkuperäisellä lausahduksella oli tuoda esiin asian yksinkertaisuus. Ettei asiasta tehdä sen kummempaa numeroa. Mutta katson kuitenkin paremmaksi vielä tarkentaa.) Mutta koska minä olen minä, ehkä lievästi kapinallinen tai muuten vaan kehykseen mahtumaton, niin eihän tuo minulle sovi.

  Oman henkilökohtaisen kokemuksen ja nähtyjen tosielämän kokemusten kautta en voi olla miettimättä sitä, että miksi nakkikeitossa on vain nakkeja? Mä haluan lisätä sinne perunaa, porkkanaa, herneitä, vihreitä papuja, suolaa ja paljon muutakin. Maistuu paremmalle :) Tässä vertauskuvassahan nakkikeitto on tietenkin vammaisratsastus, jos joku ei sitä vielä hoksannut.

  Ehkä Harmoniatallilta saadun kokemuksen kautta tykkään ajatella ratsastuksen ohella myös kokonaisvaltaisesti laajemmin. Meillähän käy myös ns. ratsastusterapia-asiakkaita, eli asiakkaita, jotka eivät saa Kelan ratsastusterapiaa tai ovat jaksonsa käyttäneet ja jatkavat meillä omakustanteisesti. Näiden asiakkaiden joukossa on siis myös niitä, joiden kanssa ei koskaan opetella pohkeenväistöä. Tai edes keventämistä. Ehkä ei edes pysäyttämistä. Heidän kanssaan se ratsastuskokemus käsittää jotain aivan muuta, kuin mitä vammaisratsastus virallisesti on.

  Joten miksi ei voisi siis venyttää sitä rajaa toiseenkin suuntaan? Ne, joiden kanssa voidaan edes pienimuotoisesti opetella ratsastamista voisivat myös saada samalla muutakin hyötyä tunnistaan? Miksi ei ujuttaisi sinne joukkoon hieman hevosavusteista psykoterapiamaista maustetta, fysioterapeuttisia elementtejä, psykomotoriikkaa (lähinnä parempaa kehotietoisuutta ja itsetuntemusta) ja ja ja... Jos sen vielä osaisi tehdä niin hienovaraisesti, ettei asiakas koe sitä in-your-face -tyyppisesti tuputettuna, vaan kaikki jotenkin sulautuisi yhdeksi ja samaksi keitokseksi. Nakkikeitoksi :)

  (Tuli muuten nälkä...)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti