lauantai 16. huhtikuuta 2016

Oodi tiimille

  Kummelissahan se jo aikanaan sanottiin: "Tärkeintä on, että tiimi toimii ja saadaan palautetta". Tänään saatiin merkkejä tiimityön toimivuudesta. Ollaan nyt työskennelty Kirsin kanssa yhteen noin vuoden verran (välillä tiiviimmin, välillä vähemmän tiiviisti) ja aletaan pikkuhiljaa hitsautumaan tiimiksi. Toivottavasti joskus luetaan vielä toistemme ajatuksia, mutta tälläkin hetkellä kommunikointi tiimin kesken toimii.


  Hyvä esimerkki siitä saatiin tänään. Lähdettiin ensimmäisen erkkaryhmän kanssa maastoon. Mä olin kärjessä Picasson kanssa, Sini tuli keskellä ja Kirsi viimeisenä Julian kanssa. Vaikka Kirsillä oli ryhmän haastavin asiakas, mun oli helppo olla kärjessä suoriutumassa omasta tehtävästäni, koska mä tiesin ja luotin siihen, että Kirsi hoitaa oman poninsa, oman asiakkaansa ja pitää vielä silmällä edellä olevaa ratsukkoa. Vaikka päävastuu oli mulla, niin Kirsi hoiteli samalla myös mun tonttiani, mun tuekseni. Musta se on paras mahdollinen asetelma: joku on aina varmistamassa sun selän takana, koska me kaikki ollaan kuitenkin ihmisiä. Ja inhimillisiä väärinarviointeja voi sattua. Hoidat oman tonttis, mutta oot reservissä hoitamaan tarvittaessa toisenkin tonttia.

  Maastoon lähdettäessä Sini reagoi johonkin metsässä. Se merkkasi meille jotain, joka jäi multa itseltäni huomaamatta (selkä Siniin päin siinä kohtaa), mutta Kirsi raportoi sen mulle välittömästi jonon kärkeen. Niinpä mä tiesin varautua odottamattomaan ympäristön muutokseen ja ottaa sen huomioon omassa toiminnassani. Mun mielestä toi oli todella hieno tilanne! Kirsi vieläpä hoiti sen hyvin ammattimaisesti; aiheuttamatta jännitystä asiakkaissa. Asia ilmaistiin jotenkin niin hienolla äänensävyllä, ettei sitä vahingossakaan voinut tulkita minkäänlaiseksi "vaaran" merkiksi. Ainoastaan minä sain viestin perille niinkuin se oli tarkoitettu. Olisin näin jälkeenpäin toivonut, että se olisi tallentunut johonkin videolle, koska se oli mun mielestä erittäin oppikirjamainen tilanne.


  Tähän tiimiin kuuluu tietenkin myös nuo aivan mahtavat hevoset. Meidän pitää pystyä luottamaan niihin, mutta huomioida kuitenkin kokoajan, että pohjimmiltaan ne ovat saaliseläimiä. Luottamuksen hevoseen pitää olla jatkuvasti niin lähellä sataa prossaa, kuin mahdollista. Ja hevosen täytyy olla sen luottamuksen ansainnut. Mä en halua lähteä maastoon sätkivien ja pakoonpötkivien hevosten kanssa. Jos jotain tapahtuu, niin sitten tapahtuu, mutta haluan, että lähtökohtaisesti mahdollisuus sellaiseen sattumaan on 0,1%.

  Haluan, että tiimi on huippuunsa viritetty ja saumattomasti yhteentoimiva. Tässä ollaan menossa hyvää vauhtia sitä kohti. Ja mulla on pieni kutina siitä, että tätä tiimiä ei hajoteta, vaan me tullaan toimimaan yhdessä mahdollisimman paljon jatkossakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hae tästä blogista

Suositut tekstit