Sokkosatulointi

  Ylimääräinen kotitehtävä suoritettu. Olisin mielelläni videoinut, mutta ei ollut kuvaajaa käsillä. Tehtävä oli siis suitsia ja satuloida hevonen sokkona (eli sokeana) ja päästä näin käväisemään näkövammaisen maailmassa ja sen haasteissa.

  Tässä lopputulos:

  Ihan kelpaava. Jos jostain halutaan huomauttaa, niin leukahihnan pää on jäänyt pujottamatta toisesta lenkistä ja satula vois olla ihan inansa taaempana. Oikeastaan itse prosessi ei juurikaan aiheuttanut hankaluutta (onhan sitä tullut sen verran toistettua elämän aikana, että aika selkärangassa alkaa olla. Sujuu niin sanotusti vaikka silmät kiinni ;) ). Ainoat haastavammat hetket oli ne, kun hevonen liikkui satulaa nostaessa selkään, jolloin jouduin aloittamaan taas alusta, kun en enää tiennytkään mihin kohtaan satula olisi osunut, ja liikkuminen hevosen puolelta toiselle (missä seinä? Varo ruokakuppia! Missä hevosen pää? jne).

  Meitsihän heitti tässä vain avustetun version. Näkevä avustajani (eli minä itse) oli etukäteen pyydystänyt hevosen karsinasta, laittanut kiinni, harjannut ja hakenut varusteet karsinan eteen. Näistäkin olisin sokeana kyllä selvinnyt (tiedän missä kohtaa suitset ovat telineessä, satulan olisin tunnustelemalla tunnistanut ja meidän hevoset ei monota päin, vaikka olisinkin lähtenyt sitä sokkona karsinasta hapuilemaan). Jos itse kokeilette tätä, niin muistakaa kuitenkin tuo turvallisuusnäkökohta.

 Yritän jossain kohtaa saada kollegani suorittamaan saman homman ja otan sen videolle :)

 Testikappaleena toimi soturiprinsessa Alina.