tiistai 26. syyskuuta 2017

Good morn´ oh dreadful day

 7 vuotta ilman ainuttakaan pahenemivaihetta. Vain lieviä oirekorostumia silloin tällöin. Mutta viime viikot on eletty jännittäviä aikoja. Aluksi tuntui vain, että jotenkin olo ei ole oma itsensä. Että jotain on tekeillä, muttei tiedä mitä. Alkoi olla tavanomaista väsyneempi, aamut oli takkuisia, kaikki liikkuminen rasitti enemmän kuin pitäisi. Tuntui, ettei päivän rasituksista oikein palautunut.

  Sitten viime perjantaina lähti toisesta jalkapohjasta tunto kesken ratsitunnin. Lauantain duunipäivän jälkeen vasen jalka otti polvitaipeen kohdalta itseensä perusteellisemmin ja seuraavana päivänä seurasi toisen jalan nilkka. Alkoi myös normaalia voimakkaampi väsymys ja rasitussärky keski- ja ylävartalossa. Tuntui, ettei jaksa hartiapalikkaa pitää rintarangan päällä ollenkaan. Myös tuntoaisti alkoi tehdä tepposiaan; Blondin kaviot olivat olevinaan tulikuumat vaikka tosiasiassa eivät olleet. Mun käsiin ne kuitenkin hohkasivat kuin kekäleet. Ja oikeastaan koko hevonen tuntui ylikuumentuneelta lämpöpatterilta.

  Viimeksi yhtä selkeät tuntohäiriöt heijastuivat kaupassa kylmätuotteisiin. Jos hain nopeasti kaupasta vaikka yhden maitolitran, jouduin aina ottamaan kärryn tai korin, koska maitolitran lämpötila oli -273 astetta. Ainakin mun käsien mielestä.

 Joka aamu herään ja tunnustelen jännittyneenä vieläkö jalat kantavat. Onko tää pahis vai ei? Mistä mä sen voin tietää kun ei ole kokemusta kuin yhdestä rajusta? Pitääkö lähteä kortisonipulssiin?

  Varmuudeksi laitoin neuronpolille tilannekatsauksen, jotta tarvittaessa pääsen nopeasti pulssiin. Viimeksi pulssi lähti korjaamaan olotilaa jo kolmen päivän pulssijakson aikana eli hurjan nopeasti, joten toivon sen tekevän saman myös sitten kun seuraavan kerran aika on. Seurailen nyt tilannetta vielä muutaman päivän. On toki mahdollista, että tämä on kehon tulkitsemaa ylirasitusta, josta se antaa merkkejä. Luulen, että muutama seuraava päivä antaa selvyyttä asiaan.

  Mutta siihen asti joka aamu "Good morn´oh dreadful day".

2 kommenttia:

  1. Jopas on kökkö tilanne, niiiin turhauttavaa. Karu kaveri, äärimmäisen arvaamaton ja monasti niin kohtuuton. Sodassa voitetaan taisteluita, mutta koko sota hävitään - se on niin väärin.

    VastaaPoista
  2. Tämä. Tyhjentävästi sanottu.

    VastaaPoista

Hae tästä blogista

Suositut tekstit