Onneksi mä synnyin tänä päivänä vuonna 1978. Vaikka tämän elämän aikana onkin käyty lähes kaikki tunneskaalan tunteet läpi, niin olen tänä päivänä hyvin onnellinen siitä, että satuin syntymään (aina se onnellisuuskaan ei ole ollut itsestäänselvää...). Ja jopa kaikesta mitä olen joutunut käymään elämäni aikana läpi. Jopa aiemmin sairastetuilla burnoutilla ja vaikea-asteisella masennuksella on ollut omalla tavallaan myös myönteisiä vaikutuksia tähän päivään. Niiden vuoksi (tai ansiosta) osaan suojella itseäni paljon paremmin. Olla toistamatta haitallisia toimintatapoja. Siltikin huomaan, että vaikka tietynlainen viisaus iän myötä lisääntyykin, niin multa puuttuu sitä vielä rutkasti! Varsinkin henkinen pahoinvointi saa mut palaamaan takaisin sinne lapsen tasolle. Seuraava missio onkin oppia pysymään aikuisena niissä tilanteissa. Aikaisemmat yritykset ovat useimmiten epäonnistuneet ;)
Luontokin muisti meikäläistä kevyellä lumisateella. Kiitos siitä! Mulla ainakin tuppaa mieliala laskemaan syksyn kurakeleillä ja pienikin valkeus on aina tervetullutta. Sanoin aikaisemmin niistä kuvista, etten ole niitä edes jaksanut vaivautua ottamaan. Koska tälläiset kuvat on masentavaa katsottavaa:
Mun piti käydä ottamassa kuva mutaisesta tarhasta sadepäivänä, litimärät hevoset portilla roikkumassa, mutta en suoraan sanoen edes halua tähän blogiin sellaisia kuvia! Napsaisin kuitenkin muutaman vähän siedettävämmän tekstin täytteeksi. Tällä viikolla ilmestyy Puuliiton lehti (Särmä), jossa on juttua jostain epämääräisestä hyyppäristä, vammaisratsastuksen avustajasta ja vammaisratsastuksen ohjaaja -opiskelijasta tai mikä lieneekään ;) Skannailen sen tänne sitten.
Nyt jatkan kahvipäivystystä kotona. Happy birthday to me!! Kaivoin Maskun neurologisen kuntoutuskeskuksen tuubin esiin ja nyt vasta tajusin, että siinähän on oikein osuva teksti! Kyllä, hevoset ja ratsastus ->
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti