Donetski, Pain & Flow

   Linkitän tähän vanhemman tekstin työkavereistani. Minulta on kysytty, missä muut Harmoniatallin hevoset ovat. No ne löytyvät täältä, tallin omilta nettisivuilta. Ja siihen on sellainen yksinkertainen syy, että minä haluan käsitellä tässä blogissa erityisratsastusta. Tällä hetkellä nuo muut hevoset eivät ole käytössä erityisratsastajilla, joten mielestäni ne eivät tähän blogiin silloin kuulu. Tokikin siellä on potentiaalisia "tulokkaita", esimerkiksi Donna on mielenkiintoinen tapaus. Se olisi paikallaan esimerkiksi sellaisten ihmisten kanssa, joilla on vaikeuksia hillitä itseään (väkivaltaisuuteen taipuvainen käytös) tai ongelmia kunnioittaa toisen rajoja. Donna nimittäin ei siedä voimakasta kosketusta. Lisäksi se on melko dominoiva hevonen ja sitä kautta herättää tietynlaista kunnioitusta asiakkaassa (voisin olettaa). Donnan kanssa täytyy olla määrätietoinen, mutta tietyllä tapaa pehmeä. Maastakäsittelyssä se olisi loistava tämänkaltaisten asiakkaiden kanssa.

(Donna on tuo taaimmainen hevonen. Mulla ei yhäkään ole kuvia tällä uudella koneella, joten jouduin imuroimaan omasta FB-profiilista jotain. Eikä näillä pimeillä sade- ja mutakeleillä huvita edes kuvata! Tulee vain masentavia kuvia :( )

  Donna on hyvin rohkea, ulkoisista tekijöistä hätkähtämätön hevonen. Itsellä olisi toiveena, että se toimisi ja olisi käytössä joskus jossain määrin myös ratsastuksen osalta, mutta haasteena on Donnan isot liikkeet. Käyttö siis rajoittuisi hyvin paljon käynnin tasolle. Varsinaisesti erkoille ei, koska en usko Donnan sietävän kovinkaan voimakasta käyttäytymistä selässään (ainakaan tällä hetkellä), mutta muunlaisille asiakkaille ehkä joskus tulevaisuudessa. Itse en ole Donnalla ratsastanut, mutta aion kyllä joskus sitä kokeilla. En ehkä vielä, koska sen suuriliikkeisyys asettaa haasteita tasapainolleni ja "hajoavalle paketilleni", mutta joskus, ehdottomasti.

                                         (Kaisa vas, Donna oik, Faust takana)

  Ja kun puhe nyt sattui ratsastuksesta tulemaan, niin eilen törmäsin (taas kerran) erääseen MS-taudin tuomaan yllätysmomenttiin. Aamusta asti tunsin olevani vähän väsynyt ja totesinkin sen ennen tuntia kollegalleni ääneen. Että mitähän tästä tänään seuraa... Se voi olla mitä vaan. Tällä kertaa vasemman olkapään ja hartian rasituskipu. Huomasin heti alkutunnista, että vas hartian seutu on erittäin jäykkä ja joustamaton, ja hetken päästä siihen iskikin kunnon särky. Ihan vain rasitussärky. Se ei olisi jaksanut pysyä ollenkaan mukana. Ja se sattui. Oikeasti sattui. Pienellä vastavenytyksellä sain kipua hetkittäin lievitettyä, mutta pääasiassa olisin halunnut sahata koko käden irti.

  Miksi se iski juuri käteen tällä kertaa? Olisin tyytyväinen itsekin, jos joku sen mulle selventäisi. Yleensä mulla menee väsymys jalkoihin ja keskivartaloon, mutta tällä kertaa se iski käteen. Nämä ovat näitä sairauden jokerikortteja; ei koskaan tiedä milloin se tulee tai mitä siinä lukee.


  Meille iski Kirsin kanssa vielä asiakaskeikka tunnin jälkeen, ja vähän epämiellyttävän ratsastuskokemuksen jälkeen oli erittäin positiivista, että asiakaskeikasta muotoutui todella hyvä. Hetkellinen muistutus siitä, milloin tämä työ tarjoaa parastaan. Hyväntuulinen asiakas, hyvä ratsastuskerta, positiivinen palaute avustajalta (useaan otteeseen), aivan mahtava Sini-hevonen (se hevonen nostaa kokoajan osakkeitaan mun silmissä) ja hyvä flow koko käynnin ajan. Avustaja erityisesti kiitteli sitä, kuinka hyvin me luetaan asiakasta ja hänen mielentilojaan. Sanoi, että ehdottomasti ottavat uuden kymppikortin tänne meille, kun vanha on käytetty. Asiakkaan kanssa on ollut muualla hankaluuksia, mutta meillä homma kuulemma sujuu. Nöyrä kiitos ja kumarrus.

(Kesäisiä häntiä loppuun. Odotan niin näitä kelejä taas!)