Kokosin tähän postaukseen joitain esimerkkejä erikoissatuloista, ja joidenkin osalta pohdin myös niiden käyttötarkoitusta ja soveltuvuutta varsinkin Suomen oloihin.
Kaikkein yksinkertaisin ja omasta mielestäni käyttökelpoisin ratkaisu, on niinkin yksinkertainen kuin nk. kauhukahva.
Vaikka se ei tee satulasta erikoissatulaa, niin halusin tässä muistuttaa siitä kuitenkin :) Sitten päästään itse asiaan!
http://www.mulryansaddlery.com/shop/rda-stevenage-saddle/
Kaikki ylläolevat ovat ihan käyttökelpoisia, ainoastaan noiden kohdalla, joissa on jalkalenkit reiden ympärillä olen hieman vastahankaan. Suomessahan kilpailusäännöt kieltävät ratsastajan sitomisen satulaan. Muussa käytössä tarvitaan todellakin harkintaa. Maailmaltahan löytyy satuloita, joissa ratsastaja kirjaimellisesti sidotaan satulaan kiinni...
http://ourfirsthorse.com/2009/04/disabled-rider-horse-saddles/
... ja ymmärrän miksi niin tehdään, mutta mielestäni liikutaan jo turvallisuuden ulkopuolella. Vaikka hevonen olisi maailman luotettavin ratsu, sekin voi esimerkiksi kompastua ja kaatua. Kaatumistilanteissa on ratsastajalle turvallisempaa, että häntä ei ole sidottu satulaan. Silloin hän todennäköisemmin putoaa hevosen ympärille, eikä jää monta sataa kiloa painavan hevosen alle. Lisäksi tämänkokoisen eläimen kanssa toimiessa, ovat voimat eri aaltopituudella... Hento ja heiveröinen tai esimerkiksi vakavasta lihasheikkoudesta tai niskaongelmista kärsivä, satulaan sidottu ratsastaja satuttaa varmasti itsensä retkahtaessaan eteen/taakse/sivullepäin, kun keho ei pääse "seuraamaan" liikettä.
Itse näen tässä myöskin eräänlaisen "fysioterapeuttisen" ongelman. Satulaan sidottu ratsastaja ei pääse mukailemaan hevosen liikettä (eli ei hyödy sataprosenttisesti hevosen liikkeestä), eikä toisaalta käytä ja harjoita keskivartalolihaksiaan niin paljon kuin "vapaana" ollessaan. Yhdessä ylläolevista satuloista oli erittäin korkea takakaari/selkätuki, joka jo itsessään on mielestäni hiukan kyseenalainen. Toki tarvittaessa se voi olla hyvä varatuki, mutta tuossakin uskoisin, että tarkoitus ei ole jatkuvasti nojata selkäänsä tuota tukea vasten. Oletan, että tarkoitus siinä on nimenomaan estää taaksepäin retkahtaminen esimerkiksi lihasväsymyksen iskiessä tai vaikeista tasapainohäiriöistä kärsiessä (jolloin sivulla kävelevät avustajat pystyvät varmistaan sivuttaisliikkeet) ja muuten istua suorassa selkä inansa irti tuesta. Myös hetkelliset lepohetket tukeen nojaten ovat ymmärrettäviä, mutta jatkuvaa tukemista en oikein allekirjoita. Ja perustelen sen taas hevosen liikkeen suomilla hyödyillä ja keskivartalon vahvistamisella.
Googlen kuvahaulla löysin myös tälläiset:
Ja taas, ymmärrän noiden käyttötarkoituksen ja tavallaan olen myös sitä mieltä, että kaikkien pitäisi vammastaan huolimatta pystyä pääsemään hevosen selkään, mutta johonkin on kuitenkin vedettävä raja. Ja musta sen rajan määrittää turvallisuus. Kaikki, mikä voidaan turvallisesti toteuttaa, on ok. Toisaalta mä ymmärrän erittäin hyvin, että esimerkiksi hyvin vaikeasti vammainen ja liikkumiskyvytön henkilö varmasti nauttisi hevosen liikkeestä edes hetken verran selässä kävellen ja mielelläni soisin sen mahdollisuuden, mutta jos turvallisuus tulee tielle, ei voi kuin kieltäytyä.
Jos henkilöllä ei ole tarpeeksi lihasjäntevyttä ratsastamiseen, niin mun mielestä ammattilaisten tehtävä on kieltäytyä hommasta, jos he näkevät ratsastuksessa turvallisuuspuutteita. Poikkeuksen tekee esimerkiksi lapsi tai hyvin pienikokoinen henkilö, jolla voidaan käyttää takana ratsastajaa, joka huolehtii omalla kehollaan (ja tarvittavilla apuvälineillä) ratsastajan turvallisuudesta. MUTTA!! Se ei tarkoita, ettei voisi mitään tehdä hevosten kanssa, jos ei pysty ratsastamaan. Ratsastaja, jolla ei lihastonus riitä ratsastamiseen, voi esimerkiksi maata hevosen päällä mahallaan pää häntää kohti. Avustajat molemmilla puolilla varmistamassa selässä pysymisen. Muistelisin lukeneeni joskus artikkelin Paloniemen sairaalasta, jossa ratsastusterapeutit käyttävät tätä selässä makaamista ja viltillä sinne peittelyä ihan karsinassakin.
Kuvahaulla löysin myös tälläisen, mutta on ilmeisesti tuunattu tietylle ratsastajalle, koska tämä kuva oli ainoa laatuaan:
Kuvan perusteella tulkitsen, että tuohonkin todennäköisesti voi jäädä jalka kiinni. Ja toisaalta kuva ei kerro minkäläinen tuo sisäpuoli on, ts. pohjetuntuma hevoseen = ? Mutta mielikuvituksellinen ratkaisu, jonka toimivuus ja turvallisuus ei ihan aukea kuvan perusteella :)
Suomen oloissa meillähän on lähinnä käytössä kuppijalustimet ja kuminauhat.
Ja itse suosin kuppijalustimia myös kannattomissa kengissä ratsastavilla. Mulla on tapana huomauttaa kannoista kengissä, ja mikäli mitään ei tapahdu, lyön mielelläni kuppijalustimet alle.
Kuulen mielelläni, jos joku joskus ja jossain näkee jotain mielenkiintoista asiaan liittyen. Joko satulaan tai jalustimiin. (Tai oikeastaan ihan mihin tahansa mikä vähänkin liippaa ratsastamista!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti