En saanut

   Eräässä aiemmassa postauksessa kirjoitin aika tarkalleen näin:

 "  Sairastavan harrastaminen on hyvin monesti kiven alla resurssien (taloudelliset, fyysiset, henkiset, sosiaaliset esteet) puutteen vuoksi. Harrastus on kuitenkin hyvin hyvin merkittävä tekijä jokaisen hyvinvoinnissa. Omistani olen joutunut luopumaan vuosien myötä (pitkän työkyvyttömyyden vuoksi), mutta meille on isännän kanssa aina ollut tärkeää, että lapset saavat harrastaa. Mutta jos kaikki menee hyvin, saattaa mulla kohta olla hyvääkin kerrottavaa tämän asian tiimoilta. Kerron kun asia ratkeaa ;)"


  Nyt asia on ratkennut, joten joudun kertomaan kuinka kävi. Se ei ratkennut minun edukseni, valitettavasti. Hain stipendiä uuden harrastuksen aloittamiseen (ratsastamiseen en siis voinut sitä hakea), enkä ollut valittujen joukossa. Valiteltiin vain, ettei valinta kohdistunut minuun, ilman muita perusteluja, mutta oma aavistus ja kokemus puhuu hyvin vahvasti sen seikan puolesta, että olen jälleen liian hyväkuntoinen saadakseni vammaisille tarkoitettuja palveluja ja mahdollistamisia. Todennäköisesti stipendit menivät huonompikuntoisille ja liikkumisvaikeuksista kärsiville, eikä siinä taloudelliset ja sosiaaliset syyt paina juuri ollenkaan. Mutta olkoon se sitten niin. Onneksi jotkut henkilöt pääsevät stipendin avulla aloittamaan harrastuksen ja olen vilpittömän iloinen siitä! (Toivottavasti muuten joku haki sitä ratsastusharrastuksen aloittamiseen ;) )

  Mun esikoinen aloitti syksyllä taekwon-don. Ja häntä reeneihin kuskatessani ja salin laidalla istuskellessani taisin saada kärpäsen pureman itsekin. Hain siis stipendiä taekwon-don aloittamiseen. Stipendi olisi kattanut noin vuoden harjoitusmaksut, lisenssin ja puvun. Perustelin hakemuksen fyysisillä, sosiaalisilla, taloudellisilla ja psyykkisillä syillä, mutta se ei riittänyt tällä kertaa. Mutta ei se mitään. Muutaman päivän asiaa pureksittuani, uskon että stipendit menivät tänä vuonna niitä enemmän tarvitseville ja aivan oikeisiin osoitteisiin. Onneksi esikoiseni on innokas opettamaan ja esittelemään taitojaan, joten vaikka jättäydyn kotiin reserviin, niin luultavasti tulen saamaan opastusta ("Äiti, sun on pakko kokeilla tätä! Kato, teet vaan näin...").

                                        (Tokihan taitoja esiteltiin myös joulupukille...)