Yhden erkkaryhmän kanssa meillä oli leikkitunti ja yhtenä leikkinä oli "Jänis ja Kilpikonna". Leikki on simppeli. Tarkoituksena on mennä esim. radan poikki pitkältä sivulta toiselle pitkälle sivulle, joko jänis-vaihteella (mahdollisimman reippaasti) tai kilpikonnana (mahdollisimman hitaasti, kuitenkaan pysähtymättä). Jäniksenä ensimmäinen maalissa voittaa, kilpikonnana viimeinen maalissa on "paras". Samalla leikissä oppii sitä, että viimeisenä maalissa ei olekaan aina se huonoin vaihtoehto ;)
Tässä kohdassa kannattanee varmuuden vuoksi mainita, että kilpailuhenkiset leikit eivät sovellu kaikille ratsastajille, mutta toisaalta sopivissa määrin opettavat lasta sietämään pettymyksiäkin. Ohjaajan täytyy kuitenkin olla hyvin sensitiivinen lukemaan asiakkaitaan tehdäänkö leikistä kilpailu, vai leikitäänkö muuten.
Meillä oli iso Kaisa ja kolme ponia. Alusta asti oli siis selvää, että Kaisahan on aina ykkösenä maalissa jänisskabassa, mutta ponit saavat kilpikonnassa sopivasti tasoitusta Kaisan harppoessa isolla loikalla ensimmäisenä maaliin. Ainoa kysymysmerkki Kaisan kohdalla oli se, että kuinka halukas Hänen Korkeutensa on toimimaan ratsastajan kanssa, vai mateleeko Hän kuitenkin viimeisenä maaliin myös nopeuskisassa.
Ensimmäinen jäniskisa näytti nopeuskilpailun luonteen. Kaisa lähti vähän tahmeasti liikkeelle, mutta ilmeisesti hoksasi homman jujun, koska nopeasti vaihtoi isommalle kaasulle ja harppoi maaliin ykkösenä. Eka erä Kaisalle 1-0. Seuraavaksi otettiin kilpikonna. Ja voi hitto, Kaisahan mateli viimeisenä maaliin ja vei toisenkin erän. Kaisa 2, muut 0. Seuraavassa jäniksessä huomasin että Kaisan ratsastaja herpaantui lähtöä odotellessa ja annoin lähtömerkin juuri silloin, jotta ponit saavat etumatkaa. Ilmeisesti Kaisa on kuitenkin niin kilpailuhenkinen, että vaikka jäi lähdössä reilusti jälkeen, niin kiri Paavon kiinni ja sortui pienimuotoiseen huijaukseen. Lauman johtajan ominaisuudessa Kuningatar veti korvat luimuun, naksautti hampaitaan ja narskautti Paavolle, joka jarrutti kuin seinään ja päästi isompiarvoisen edelleen. Kaisa 3, muut 0.
Tässä vaiheessa Paavon ratsastaja näytti hieman pettyneeltä, koska oli odottanut voittavansa, mutta sitten kävikin näin. Selitin diskaavani Kaisan tästä erästä huijauksen johdosta, jonka jälkeen kaikki oli taas Paavon ratsastajalla hyvin ja silmiin palasi loiste. Myös Kaisan ratsastaja oli asian kanssa hyvillä mielin, koska hän ymmärsi, että hylkääminen johtui hevosesta eikä hänestä. Itseasiassa ratsastaja jopa nauroi Kaisan diskaamiselle.
Viimeisessä kilpparissa tomppeli Kaisa vei taas erän nimiinsä ja samanaikaisesti sekä kirosin hevosen peliälyä, että olin siitä suunnattoman hämmästynyt. Nimittäin ratsastajahan ei itse pystynyt säätelemään niin paljoa. Kaisalla oli hyvin suuri osuus asiassa.
Vaikka ratsastajat tykkäsivät leikistä, niin päätin kuitenkin vaihtaa - Kaisan ylivoimaisuuden vuoksi :D
Mulla on jenkeistä tilattu heppaleikkikirja, jossa on joitain ihan käyttökelpoisia leikkejä. Siellä on myös leikki, jossa lasketaan vasikoita juoksemaan samalle alueelle ja ratsastajat lassoavat niitä. Eniten lassonnut voittaa... Tästä toki voisi kehitellä taitavammille ratsastajille "lassoa Erkki" -version?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti