Ohjasajoklinikka

  Lauantaina 18.2. HH Professional Horse Training, KaRa ja TRS järjestivät Håkan Wahlmanin ohjasajoklinikan Tampereen Ratsastuskeskuksessa. Itselläni aikataulu oli hieman haasteellinen ja jouduin poistumaan kesken ohjasajodemon, mutta kokonaisuutena klinikasta sai todellakin rahoillensa vastinetta.

  Itse en ole koskaan seurannut Håckusta valmennuksien pidossa tai muutenkaan, mutta täytyy nyt rehellisesti tunnustaa, että jos valmennukset on klinikan mukaisia pedagogisesti, niin...

  Onneksi teoriaosuus käsitellen hevosen rakennetta ja liikkumista oli itselleni enemmänkin syventävää eli tietyiltä osin tuttua kauraa. joten mulla oli mahdollisuus seurata luentoa myöskin opetuksellisista näkökulmista. Ja se oli todella hyvin rakennettu! Kaikki pointsit sille! Sisältäen vähän kaikille kaikkea, mutta menemättä sekasotkuksi, joka ei anna kenellekään mitään. Oli ihan perussimppeliä tietoa vähemmän hevostelleille ja tarpeeksi hifistelyä enemmän kokemusta omaaville. Ei puuduttavaa yksinlätinää, vaan osallistavaa ja mukaanottavaa, olematta kuitenkaan painostavaa. Sopivassa määrin rento ilmapiiri, mutta kuitenkin luennoitsijajohtoinen.

  Ja yksi mikä erityisesti kiinnitti huomioni (ja joka on, anteeksi vain, monesti poissaolollaan loistava hevosihmistenkin keskuudessa) Håckus otti oman virheensä omiin nimiinsä ja myönsi sen reilusti. Ei syyllisen hakemista muualta, ei villaisella painamista, vaan rehellisesti: nyt tuli mun moka. Vastuu omista tekemisistä. Ei turhaa selittelyä. Tälle kumarran todella syvään. Me tehdään kaikki virheitä, mutta rohkein on se, joka uskaltaa sen myöntää.

  Håckus ei myöskään esiintynyt Ukko Ylijumalana, joka oli itselleni ehkä hieman yllätys, kun kyseessä kuitenkin on tämän tason tekijä. Varsinkin tuolla sairaanhoidon puolella olen tavannut enemmänkin virkaihmisiä, jotka ovat täysin ehdottomia omissa ajatuksissaan ja samaa olen kuullut hyvin monelta muultakin. Ja itselleni se on myös tulevaisuudessa vaaniva uhkatekijä. Olen vahva omissa mielipiteissäni, mutta yritän muistaa pitää oven auki myös muiden ajatuksille samasta asiasta. Lähden kuitenkin yhäkin liian helposti mukaan kuuntelemattomuuteen; jos koen, että mua ei kuunnella, ei mullakaan ole mitään halua kuunnella toista. Eikös ne sano että oppiminen on elämän mittainen matka? Ehkä mustakin tulee joskus vielä hyvä ihminen :)

  Nyt odotan innolla, että pääsen testailemaan opittua Puskikseen, Jättijakkiin, Kenraaliin ja Ruususeen.