Suokkipapalle jää liian vähän aikaa. Varsinkin nyt, kun kokemusasiantuntijakoulutuskin alkaa ja vie taas yhden päivän lisää. Ratsuja roikkuu ilmassa, kun ei yksinkertaisesti ehdi eikä jaksa. Ihanaa kuitenkin, kun ratsastusmahdollisuuksia tarjotaan! Arvostan niitä suunnattomasti ja toivonkin ettette lakkaa niitä tarjoamasta, vaikka aika ja voimavarat ovatkin tällä hetkellä rajalliset.
Kuluneella viikolla jouduin ensimmäistä kertaa hyvin selvän tilanteen eteen, jossa kahtiajako tavisten ja vammaisten välillä näkyi raa´asti. Ja henkisesti raskaaksi tilanteen teki se, että tajusin kuuluvani itse niihin vammaisiin. Psyykkinen sopeutuminen sairauteen on siis rajusti kesken. Fyysisesti olen enemmän tilannetta jo hyväksynyt.
Asiasta rasiaan: ohjasajoklinikka täyttyy hurjaa vauhtia, joten kannattaa ilmoittautua äkkiä, jos mukaan haluaa. Omalta osaltani asia on onneksi jo hoidossa.
http://www.tampereenratsastusseura.fi/?x254956=331452
Viime viikkoina on ponien kanssa harjoiteltu juoksutusta (vapaana). Molemmat tekevät jo todella hyvin käynti-ravi-seis -siirtymiset (missä tahansa järjestyksessä). Nopeallakin tahdilla. Ruusunen on näissä aavistuksen taitavampi ja terävämpi kuin Kenraali. Laukka saa molemmat vielä irroittelemaan, mutta pukkeja ja pomppuja lukuunottamatta laukkakin sujuu suht kivasti.
Kenraalin kanssa on alettu harjoittelemaan myös pulkkailua. Tai ahkioilua. Tai ohjaspulkkailua, kuten muu jengi sanoo. Ruusunen taas vasta tutustuu kyseiseen lajiin. Mutta tekee sen perusteellisesti!
Puskiksen kanssa saatiin viimeksi hyvä pätkä suht rauhallista, lievästi sisäänpäin asettunutta ja sisälle kaatumatonta ravia. Ymmärrän kyllä hevosen hämmennystä, kun ensin on koko ikä opetettu juoksemaan pää ylhäällä täysiä, ja nyt joku haluaakin hidasta, rauhallista menoa ja päänkin pois sieltä korkeuksista. Annoin sille myös kovempaa haastetta oman tasapainon hakemisen kanssa, ja vaikka se oli haparoivaa, niin Puskis kuitenkin yritti. Se todellakin yritti. Ja se tekee Puskiksesta päivä päivältä mukavamman pollen.
Nuo ylläolevat kuvat eivät ole tilannetta parhaiten kuvaavia, mutta ne olivat ainoat vähän edes sinnepäin, jotka koneelta löysin. Oikeanpuoleisesta kuvasta suorastaan hyppää silmille hevosen tasapainottomuus ja epätahtisuus, jota se monesti yrittää korjata rikkomalla laukkaan tai köyräisemällä (kuvassa se on juuri lähtemässä köyräisemään).
Shiren kanssa on kokeiltu kuolaimia suuhun ja tutustuttu niihin. Liikutukset on olleet sään armoilla, nimittäin Jätiltä puuttuu tilsakumit ja viime päivinä se on kerännyt komeita korkkareita jalkoihinsa... Käsi muuten ylös kaikki, jotka ottavat shirejä kengitettäväksi!! On osoittautunut hieman haasteelliseksi asiaksi :D
Kokeilin viimeksi Jätille ensimmäistä kertaa ratsastusvyötä ja huomasin sen kanssa erittäin yllättävän asian!! Pääsen jalkautumaan sen kanssa ilman rakennustelinettä :O Tämä helpotti ratsastelua selvästi, koska nyt pääsen edes selästä alas ilman apuvälineitä. Ennen se tarkoitti joko putoamista tai tallin pihaan telineelle, jos halusi jostain syystä alas kesken lenkin.
Nyt pystyin hetken ratsastamaan pyörössä käyntiä ja pikkupätkiä ravia (kokeiltiin ensimmäistä kertaa hyvin loivaa avotaivutusta ja shirehän otti sen heti haltuunsa! Ei se ymmärtänyt mitä siinä oikein tehtiin, mutta tekipä kuitenkin), ja sitten loikkasin selästä alas, hakkasin tilsat irti ja lähdin tielle kävelemään. Tiellä ei ollut lunta juuri nimeksikään, joten tilsojakaan ei tullut.
Tämä on melkoinen naapurikyttäyksen kehto, sillä mitään ei pysty tekemään niin, ettei joku olisi stalkkaamassa! Ainakin rivi tälläisiä valvontakameroita ilmestyy huudeille heti, kun jokin liikahtaa.
Mukavaa sunnuntaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti