- Käytätkö itse apuvälineitä arjessasi?
Luulen, että kysymyksellä tarkoitetaan ns. isompia, näkyviä apuvälineitä. En käytä. Tai oikeastaan mulla on arjessa käytössä yksi apuvälineeksi kutsuttava vekotin, mutta sen kanssa aletaan liikkumaan sen verran henkilökohtaisella alueella, etten halua siitä sen enempää tässä mainita :)
Sitä vastoin käytän kyllä useita muistamisen apukeinoja kuten muistilappuja, kalentereita, hälytyksiä jne.jne. Ne on mun toimimisen elinehto. MS-tauti huonontaa varsinkin työmuistia (lyhytkestoista muistia), joten meikän on pidettävä hyvin tarkkaan itsensä kartalla mitä milloinkin pitää tehdä.
Lisäksi joudun hyvin tarkasti huolehtimaan mm. riittävästä unen määrästä, voimavarojen jakamisesta järkevästi ja riittävästä ravitsemuksesta, joten katson ne myös arjen apukeinoiksi.
- Minkä ikäisiä ovat nuorimmat kävijät?
Itselläni nuorin ohjattava (tavis)ratsastaja on ollut kolmevuotias. Erkkapuolella on käynyt muutamia alle kouluikäisiä lapsia. Periaatteessa kuitenkin ikäskaala voi olla kaikkea noin kolmesta vuodesta ylöspäin. Sitä nuoremmille en varsinaisesti vielä suosittele ratsastusharrastusta, mutta toki selässä voi käydä istuskelemassa kiinnipidettynä. Yläikärajaa ei ole - asiakkaan kunto määrittelee sen. Vanhin selkään ikinä nostamani taisi olla 80-vuotias. Hän ilmaantui aikanaan kylän ponitalutukseen ja kysyi onko mahdollista päästä kokeilemaan kun hän ei ole koskaan istunut hevosen selässä.
- Mikä intoutti vammaisratsastuksen ohjaajaksi?
MS-tauti. On ehkä hieman noloakin sanoa, että ilman omaa sairastumista, musta ei olisi tullut vammaisratsastuksen ohjaajaa. Jos en olisi sairastunut, olisivat hevoset ja ratsastus pysyneet harrastuksena. Tajusin vasta itse kamppaillessani ratsastamisen kanssa, että minähän voin auttaa muita saman asian kanssa! Ja siitä se ajatus sitten lähti... Mun yksi valteista on se, että mulla on erittäin kova tahto ja vilpitön motivaatio toimia! Haluan, että asiakas saa kaiken mahdollisen irti ratsastustunnistaan - niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin. Olen testannut sen itselläni ja saanut kyseenalaistamattomia tuloksia aikaan. Siksi haluan sitä levittää muillekin.
- Koetko pystyväsi antamaan asiakkaille enemmän kun on omakohtaista kokemusta asioista, toisin kuin terveillä? Koetko, että omista vastoinkäymisistä on ollut apua/hyötyä?
Ehdottomasti. Ja samaa ne on muutkin sanoneet. Tosin omakohtaista kokemusta pystyn hyödyntämään eniten vammautuneiden tai myöhemmin sairastuneiden kanssa. Syntymästä asti vamman kanssa elämisestä mulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta uskon pärjääväni sillä saralla empatiakykyni avulla. Opin jokaiselta asiakkaalta jotain uutta, ja sitä tietoa yritän kerätä kokemuspankkiini.
Hassua, että samanaikaisesti MS-tauti on tuonut mulle elämäni kurjimpia ja parhaita asioita. Vammaisratsastuksen ohjaus kuuluu niihin parhaimpiin. Asioihin, joita ilman MS-tautia ei olisi olemassa omalla kohdallani. Jotta itselleni olisi helpompaa hyväksyä sairaus, käännän sen niin, että minun täytyi sairastua MS-tautiin, jotta pystyisin auttamaan muita vammais- ja erityisryhmien ratsastajia harrastuksessaan. Silloin sairaus saa tarkoituksen, ja se tarkoitus on kaunis.
- Mikä on sun lempihevonen?
Kyllä se on yhäkin tuo Harmoniatallin Kaisa. Ja sitä on aika vaikea lyödä laudalta! Saa olla melkoinen pakkaus, että menee Kaisan ohi. Ratsastaa tykkäsin aavistuksen enemmän Sinistä, mutta kokonaisuutena Kaisa on kyllä ykkönen (kun siis lasketaan mukaan vain edelleen täällä maan päällä tallaavat karvakoneet. Omia edesmenneitäni ei kukaan eikä mikään pysty ikinä ohittamaan <3 )
Niihama Ridingilta Blondi on tällä hetkellä se mun lemppari.
- Miksi siirryit Harmoniatallilta Niihama Ridingille?
Osasin odottaa tätä kysymystä. Olen jo ehtinyt kuulla muutamaan kertaan kysymyksen, että eikö mun olisi ollut helpompi ratsastaa erityisryhmistä kokemusta omaavalla Harmoniatallilla. Siihen on helppo vastata; pystyn ratsastamaan ihan tavallisessa ratsastuskouluryhmässä. En tarvitse erityisryhmää. Tokikin Harmoniassa on ehdottomasti ollut paras tietämys ja ymmärrys erityisratsastajista ratsikoulutunneilla (olenhan osaltaan ollut itse sitä tietoutta siellä kasvattamassa ;) ), mutta koen tavallaan olevani asian lähettiläs ja siirrän sitä tietoa mielelläni myös muualle, jotta muutkin ratsastuskoulut pystyvät huomioimaan erkka-asiakkaita.
Eikä erityisratsastus kuitenkaan ole rakettitiedettä. Mikä vaan paikka pystyy sen ottamaan haltuunsa, jos vilpitöntä kiinnostusta riittää.
Työharjoitteluni loppui Harmoniassa ja katsoin, että mun on aika jatkaa muualle. Niihama Riding oli kiinnostunut palvelemaan myös vammais- ja erityisryhmien asiakkaita, joten mulle siitä tuli luonnollinen siirtymä. Tosin myös Kangasalan ratsastuskoulu kiinnosti ja oli ehkä se ykkösvaihtoehto, mutta pidemmän matkan vuoksi päädyin kuitenkin pysymään Tampereella. Harmonia kulkee kyllä aina sydämessä mukana, sillä sain ehdottomasti parhaat oppini asiakkaista sieltä ja lisättyä omaa ammattitaitoani erkkojen kanssa hurjasti. Siellä on yhä asioita, joita tulen varmaan kaipaamaan ikuisesti, mutta eikös ne niin sano, että "show must go on".
- Aiotko vielä hankkia oman hevosen?
Väitän, että kyllä! Tähän lähtöön en perusteellisten laskelmien jälkeen uskaltanut sitä hankkia (vaikka suosinkin oman kanssa toimimista ehdottomasti), sillä olen vielä hieman epäileväinen omien voimavarojeni suhteen. En halua joutua piiputtamaan itseäni vain sen vuoksi, että saan hevosen ylläpidettyä. Mutta jonain päivänä mulla on se kolmas oma. Varmasti :)
- Pidätkö vielä heppakerhoja?
Olen kyllä vakavasti harkinnut niiden ottamista taas mukaan ohjelmaan. Tykkään ohjata lapsia ja nuoria. Ehkä yhdellä tai kahdella kerholla voin kysynnän mukaan aloittaa, mutten uskalla kokonaisuudessaan haukata heti ihan kamalan suurta palaa kakkua. Avaan kotisivut lähiaikoina, joten sieltä löytynee sitten tietoa jos (ja kun) niitä on tulossa taas. Laitan kyllä tietoa tänne blogiinkin. Kiva kun kysyit! Mulle voi laitella jo viestiä asiaan liittyen, niin tiedän kuinka paljon kiinnostusta niihin olisi (heidi p mattila @ luukku.com) Poista välilyönnit ja ota sulut pois ;)
Lisään vielä yhden infon tähän loppuun. Saan Facebookissa paljon pyyntöjä liittyä Messengeriin ja Instagramiin. Instatilinä toimii ainakin toistaiseksi tuo, joka löytyy oikealta sivupalkista kohdasta "Instagram". Messengeriin en työprofiilistani tule liittymään ennenkuin joskus mahdollisesti hankin puhelimen työasioita varten. Tämä siitä syystä, että puhelimeni synkronoi automaattisesti puhelimen tiedot kirjauduttavaan tilin mukaan ja tästä syystä puhelimeni toiminta hidastuu, kun joudun joka kerta odottamaan tietojen latautumista uudestaan oman henkilökohtaisen profiilini tiedoille (eli niille tiedoille, joita käytän arjessani jatkuvasti!). Työprofiilini puhelintiedoista taas puuttuu kaikki arkiyhteystietoni, joten en yksinkertaisesti jaksa sompailla sen kanssa edestakas. Työprofiiliini kirjaudun siksi vain koneelta tai tabletilta. Tästä syystä en näe välttämättä sinne tulevia viestejä ihan reaaliajassa.
Kiitos näistä! Pitäkää blogia silmällä. Tietoa alkaa putoilla loppukesästä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti