tiistai 27. kesäkuuta 2017

Kyykkyenkat

 

Näköjään julkaisin viimeksi ennen juhannusta. Olen kirjoitellut jo luonnosta kysymys-postauksesta, mutta yhä saa kysymyksiä laittaa tulemaan!! En ole vielä vastannut tarpeeksi ;)

Eilen potkaistiin ratsastuksessa kesäkurssit käyntiin. Joudun tässä parin viikon ajan ratsastamaan vain kerran viikossa suunnitelmamuutoksien vuoksi, mutta kohta saan sinne kaveriksi toisenkin viikkotunnin. Molemmat olen valinnut Tytsälle. Ja molemmat ovat joko kouluryhmiä tai koulupainotteisia (ei voi kaikkea tällä päällä muistaa) - toisessa kuitenkin ratsastetaan koulurata kurssin päätteeksi (jaiks!).

  Eilen aloitin työskentelyn Novon kanssa. Vitsit, se on oikeasti ihan kiva hevonen, mutta ne sen p****leen askellajit! Tosin eilen kyllä Tytsä neuvoi mulle pari kikkaa, jotka toden totta muuten auttoivat hieman siihen istumiseen laukassa. Muuten joku oli leikannut mun hevoseni kahtia; sillä oli etupää ja takapää, mutta ei samassa rungossa :D Tosin eihän kukaan ole väittänytkään ratsastamisen olevan helppoa. Kokonaisuudessaan jokainen tunti Novolla - joita on siis nyt kolme takana - on ollut aina edellistä hieman parempi.



  Ensi viikolla pitäisi olla tiedossa vähän uusia hevosia, mikäli hevostoiveeni menevät läpi.

  Illalla sitten menin sen verran törttöilemään, että päätin ex tempore tehdä tieteellisen kokeen itselläni ja jättää nukkumaan mennessä melatoniinin ottamatta. JA SE OLI VIRHE! Vielä aamuyöllä neljän aikaan tuijotin suurilla silmillä kattoa ja kirosin kokeeni alimpaan hemmettiin. Jossain kohtaa sen jälkeen olin kuitenkin nukahtanut ja ehdin saada onneksi jokusen tunnin unta palloon. Univelka yleensä kostautuu seuraavana päivänä, joten päätin olla toistamatta koetta (enää koskaan).

  Ajattelin siis ottaa kuluvan päivän hyvin leppoisasti, mutta kuinkas sitten kävikään. Ilmeisesti tällä kertaa tähdet olivat oikeissa asemissa ja planeetat radoillaan, nimittäin hetken mielijohteesta päätin kokeilla montako kyykkyä pystyn yhteen putkeen tekemään. Aiempi "ennätys" näillä lihasheikkouksilla ja lihasväsymisillä oli parin vuoden takaa 40, joten odotukset eivät kovin korkealla olleet tälläkään kertaa.

  Uudestaan aloitettu heppahomma v. 2014 ja uutena lajina taekwon-do 2016 ovat laittaneet käyttämään jalkoja (käytän monesti nimitystä spagetti jaloistani) entistä enemmän, ja näillä spekseillä niitä kyykkyjä vain tuli ja tuli... 40, 50, 60, 70... Satasessa tuli raja vastaan, mutta hei! Vetäisin 100 kyykkyä putkeen, ilman taukoja. Kiskaisin päälle vielä 150 vatsaa (näitä ei putkeen) ja lähdin poikien kanssa salille nostamaan sykettä. Siellä tunnin jälkeen alkoi olo tuntua sen verran epämukavalta (univelka ja sen aiheuttamat seuraukset), että oli pakko lyödä liinat kiinni tältä erää. Mutta hitsit mä olen juuri tällä hetkellä aika ylpeä itsestäni. Elän liian paljon MS-taudin varjossa. Näköjään musta on enempään kuin mitä itse uskonkaan, kunhan uskaltaisin useammin astua esiin sieltä MS-verhon takaa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hae tästä blogista

Suositut tekstit