tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kotitehtäviä

  Olen käynyt pariin otteeseen tallilla tekemässä hieman kotitehtäviä ts. käynyt tutustumassa hevosiin, kokeillut niiden sietokykyä ja tarkkaillut niiden käyttäytymistä. Olen koittanut kuuden hevosen reaktioita pyörätuoliin eikä toistaiseksi ketään ole hylätty sen perusteella. Itseasiassa kaikkien reaktio on ollut hyvin lunki ja vastaanottavainen asialle. Kaikkien kanssa onnistui myös pyörätuolista hoitaminen ja kavioiden nostaminen - tosin isoimmat noista kokeilemistani alkavat olla jo niillä rajoilla, ettei kunnolla enää ylety tuolista harjaamaan esimerkiksi selkää.

  Siitä hevoslistalta, joiden nimet sain, on vasta puolet kokeiltu, joten mahdollisuuksia näyttää löytyvän tarpeeksi.

  Seuraan aina myös hevosten keskinäistä laumakäyttäytymistä tietääkseni mihin kohtaan arvojärjestystä ne suurinpiirtein sijoittuvat. Pelkästään ruoka-aikana käyttäytymisestä saa paljon tietoa; väistääkö hevonen kaikkia muita (alemmat), pomottaako (ylimmät) vai sekä väistää että pomottaa (keskimmäiset).

  Ehtiessäni olen tehnyt myös pienen maastolenkin taluttaen niiden kanssa, jotta näen hieman maastokäyttäytymistä ja mikä tärkeintä, kuinka hevonen/poni käyttäytyy yksin ollessaan. Myös hevosen kiinnostusta ihmiseen olen seurannut ja tehnyt itselleni merkintöjä.

  Oikeastaan näillä perusasioilla lähden liikkeelle. Jos hevonen suhtautuu luottavaisesti pyörätuoliin (ja muihin liikkumisen apuvälineisiin), toimii hyvin yksinään, on rohkea maastossa ja osoittaa edes jonkunlaista kiinnostusta ihmiseen, niin voidaan lähteä kokeilemaan lisää. Jos jokin noista spekseistä jää puuttumaan, niin vedän rastit päälle.

  On tärkeää myös päästä itse käymään jokaisen selässä (poislukien pikkuponit...). Sen otan missioksi tässä kesän aikana. Tunneilla olen muutamia päässyt jo testaamaan, mutta useita potentiaalisia puuttuu vielä. Samoin rekvisiittakokeilut on tekemättä. Selästä haluan kokeilla hevosen yleisen toimivuuden ja askellajit. Valitettavasti pari muuten potentiaalista ehdokasta on jo tullut vastaan, joiden askellajit ovat liian haastavat vammaisratsastajalle. Yksi pomputtaa aivan liikaa ylöspäin, toisella on erittäin "kulmikas", töksäyttävä raviaskel. Mulla on aina mielessäni vammaisratsastajan prototyyppi (joka itseasiassa on eräs vanha asiakas) kun mietin kuinka ratsastaja pysyisi kunkin hevosen kyydissä. Näiden kahden kohdalla näen sieluni silmin kuinka ratsastaja kellahtaa maahan vain muutaman raviaskeleen jälkeen. Nämäkin hevoset toimivat varmasti loistavasti tavisten alla, mutta vammaisratsastajalle haastetta on turhan paljon.

  Kun oman kehon kanssa on jo tarpeeksi haastetta, en halua sitä kuormittaa liikaa hevosen kautta.


  Eilen kävin itse toistamiseen Rudin kanssa tunnilla pyörimässä. Yhäkin; käynti on ihan ok, mutta muuten ei sitten jää jälkipolville kertomista. Oli jostain syystä melko vaikea tunti. Ehkä lämpö ja usean tunnin työskentely ennen ratsimista hankaloitti. Onneksi tänään ei pitäisi olla kumpaakaan - ei lämpöä ja itselläkin ihan vapaa päivä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti