Mun omat ratsikamat

   Niinhän siinä aikanaan kävi, että hevosen ja terveyden myötä lähti myös ratsikamat. Kälyinen, vanha kypärä jäi. Samoin vanhat ratsihousut ja uskollinen, rispaantunut kouluraippa. Kaikki muut myin tai heitin mappi ööhön roskakatokseen. Joku viisas ois voinut silloin sanoa, että älä hävitä niitä - tuut vielä tarvitsemaan. Mutta eipä sanonut ja nyt on turha itkeä läikkynyttä maitoa.

  Mun tärkeimmät "apuvälineet" ratsastaessa on viilentävät irtohihat ja keskivartalon tukiliivi. Ilman niitä en toistaiseksi ratsasta ollenkaan. Noi irtohihat on hyvät. Niillä on selvästi viilentävä vaikutus. Tai ainakin niin selvästi, että minä sen huomaan. Lämpö tekee mulle huonoa sairauden takia, eikä mun kehon lämpötila sais kauheesti nousta ratsastaessa. Mitä enemmän se nousee, sitä huonompi olo mulle tulee. Tilasin irtohihat Jenkeistä ja otin samaan tilauksen myös paidan, joka ei ollut samaa IceFil-materiaalia (kuvassa oleva sininen paita), ja sillä en kyllä juuri huomannut vaikutusta :/ Tunnustan, säästin ottamalla alesta halvemman. Ei olisi ehkä kannattanut. Ensi kerralla olen viisaampi. Ehkä tuo paita menee teknisestä paidasta, mutta viilentävän en sen havainnut.

   Työkokeilun joulukuussa aloittaessani ostin itselleni issikkabögät ts. jodhpurhousut, jotka menee ihan tallikäytössä ja niillä voi tarvittaessa hypätä selkäänkin jos tarvitsee. Ne on ihan kivat ja tykkään niistä. Mutta nyt kun pitäisi muka ihan oikeasti ratsastaa, niin ei niillä kovin pitkälle pötki. (Ne on muuten nämä: http://www.viljarshop.com/tuote/jodhpurhousut-kokopaikoilla-summer-denim/30876169-0/)

   Nimittäin työkenkinä mulla on Sievin vanhat turvakengät ja ne on nyt joutuneet toimittamaan myös ratsastuskenkien virkaa. Muuten ok, mutta niihin on hankalampi virittää kannukset. Kannukset säästäisi hyvin mun jalkavoimia ja olisi kieltämättä taas ihan hyödyllinen hankinta. Itseasiassa vanha heppaystäväni nuoruudesta sparrasi mua ensimmäisen ratsastuskokeiluni aikana, ja sanoi heti, että kannukset taas jalkaan. Ihan samaa olin miettinyt, mutten uskaltanut, kun en ollut varma kuinka eläväinen alapohkeeni sattuu olemaan... (Tsekatkaa muuten Kangasalan ratsastuskoulun sivut: http://www.kangasalanratsastuskoulu.com/) Mutta jos ostan kannukset, tartten myös kengät. Tai saappaillahan mä mieluiten ratsastaisin... Mä olen aina ollut saapasihminen. Musta niillä on paras ratsastaa.

   Mikäs siinä, sen kuin ostat? Nyt päästäänkin siihen ongelmaan. Mun mielestä tällä hetkellä suurin osa markkinoilla olevista jodhpureista on ulkona mun rankingista. Ensinnäkin haluaisin ehdottomasti niihin turvakärjet, jolloin vaihtoehtoina tuntuu olevan tämä perus
http://www.horze.fi/jodhpurit/mountain-horse-protective-jodhpur/38320.html?color=BR

   Eikä siinä mitään, noi on ihan ok, mutta edellisten kokemusten mukaan eivät kauhean mukavat talutuskäytössä... Arvostaisin kovasti sitä, etten joutuisi raijaamaan tallille mukana useita eri kenkiä, vaan voisin yksillä ja samoilla tehdä kaiken mitä nyt satun tekemäänkään sinä päivänä. Siksi esimerkiksi noi Sievin nyt käytössä olevat ajavat tarkoituksensa paremmin. Mutta siinä päästään taas tähän kannusongelmaan. Eli saappaat siis?

   (http://www.hooks.fi/produktsida/nahkasaappaat-trento-crwr/37223/36641/)
   Saako sanoa suoraan? Mun mielestä suurin osa saappaista on epämiellyttävän näköisiä. Esimerkiksi Horzen valikoimaa katsellessa (mulla sinne -20% alekuponki vielä käyttämättä) löysin tasan kahdet saappaat, jotka voisin kelpuuttaa ulkonäön perusteella. Toiset maksoi melkein 600€, toiset 500€. Siispä ulkona mun budjetista (uskokaa tai älkää, kun on ollut kauan poissa työelämästä, niin sillä todellakin on väliä mitä omiin harrastusvälineisiinsä laittaa. Mä muutenkin sijoittaisin mielummin lasteni harrastusvälineisiin kuin omiini, joten voi olla että ratsastan loppuikäni kulahtaneissa verkkareissa ja niissä vanhoissa turvakengissäni...). Jos saappaat ostaisin, joutuisin tyytymään johonkin halvempaan malliin, joka ei ulkomuodollisesti miellytä omaa silmää, enkä näin ollen ainakaan riemusta kiljuen tule niitä jalkaani pukemaan.


   Olenkohan mä ainoa ihminen Suomessa, jolle markkinoilla olevat liikkeet ja varusteet eivät oikein iske? Mä koen olevani sisäisesti (ja ehkä ulkoisestikin?) aika rough, joten haluaisin, että mun kamatkin ois edes vähän rough. Ja edesmenneelle hevosellenikin olisin kaivannut rough-kamaa, koska se oli MIES eikä mikään vikisijä. Mutta ei, sen sijaan ratsastusvarusteliikkeet on ihan täynnä bling-blingiä, joka saa mut kääntymään kannoillaan :) Olen nyt reilut 15 vuotta odotellut sitä astetta hevimpää tavaraa markkinoille, mutta yhäkään sitä ei ole tullut. Edes ulkomailta en ole löytänyt mieleistä. Eli kun mä hankin ratsikamoja, mä joudun tyytymään johonkin, mitä en valitsisi, jos olisi muuta tarjolla.

  Musta se on vähän ikävää. Jos osaisin, suunnittelisin itse omat ratsivaatteeni. Mutta valitettavasti en ollut jonossa, kun syntymälahjoja valittiin. Tai en ainakaan osunut käsityöjonoon. Mulla on ideoita, mutta ei taitoa toteuttaa niitä. (Jos bongasit itsesi ja sinulta löytyy kaipaamani taito, tiedät varmaan mitä tehdä ;) )

   Uudesta kypärästä vielä haaveilen, mutta tuskin ostan ennenkuin kynnän kuupallani maata tämän nykyisen kanssa. Toivottavasti en ikinä. Se on uskollisesti palvellut mua vissiin 2001 vuodesta, eikä koskaan ole ottanut osumaa pääni kanssa. No, on sillä ehkä vähän tunnearvoa, niinkuin ratsastushousuillanikin (jotka ovat muuten samaa vuosimallia...). Mä olen niitä käyttänyt oman heppani kanssa, joten niissä on ehkä sen hepan haju ja karvoja. Tunnustan, etten ole pystynyt ottamaan uudestaan käyttöön edes kynsikkäitä, jotka oli mulla kädessä kun saatoin hevoseni vihreimmille laitumille. Siitä asti ne kynsikkäät ovat olleet hevoseni jäämistön sisältävässä laatikossa. Ei niitä voi pestä. Saati käyttää.

  Mitään varsinaisia ratsastuksen apuvälineitä en tarvitse. Niistä tulossa postaus kun ehdin.