Todennäköisestí suuri osa ratsastajista vastaa tässä kohtaa "kyllä". Ja joo, ajatus on minunkin mielestäni erittäin houkutteleva, mutta toteutus oli tällä kertaa jotain aivan muuta kuin voisi kuvitella.
Minäpä kerron. Autolla ajaessani koen silloin tällöin ehkä vähän nolojakin tilanteita liikenteessä, kun jalkani eivät täysin tunnista kuinka paljon niitä pedaaleja tulee painettua. Tästä syystä manuaali vaihtui jo vuosia sitten automaattiin (varsinkin kun vasen jalka oli näistä se pahempi tapaus), mutta välillä joskus saattaa tulla kaasunkin kanssa sellaisia "VROOOOOM" -lähtöjä.
Ja kun alla on tälläinen ihanan reagoiva hevonen (joka itseasiassa ottaa jopa maneesin toisessa päässä olevan ratsastajan maiskutuksen), niin hieman, eh, ylimitoitettu kaasu saa aikaan samaan "VROOOOOOM" -efektin :D Nämä on näitä MS-taudin mulle tuomia lisämausteita. Mun päässä on kyllä ihan tasan tarkkaan tieto, kuinka paljon (kuvittelen) pohjetta käyttäväni, mutta jossain johdon mutkassa MS sotkee virtapiirit ja mun (kuvittelemani) apu menee perille ihan erilaisena kuin oli tarkoitus. Joko se menee niin, että tapahtuu ylimitoitettu "VROOOOOOM" tai alimitoitettu "PUTPUTPUTPUTPUT". Joskus se menee suurinpiirtein sellaisena, kuin olinkin sen kuvitellut menevän.
Joku vois väittää, että onhan se kiva ylläri aina kokea, että millaisena se viesti tällä kertaa vastaanotetaan. Mutta tässä heppojen kanssa se ei todellakaan ole kivaa! Ei tod! Mä kaipaan niitä aikoja, kun viesti lähti ja tuli perille samanlaisena. Voin kertoa, että helpotti noin niinku ihan pikkasen tätä ratsasteluhommaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti