torstai 20. elokuuta 2015

Ratsastuksen vaikutukset

   Ratsastuksen terveysvaikutuksista voit lukea esim. SRL:n Ratsastuksen Terveysprofiili -julkaisusta
http://www.ratsastus.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/ratsastajainliitto/embeds/ratsastajainliittowwwstructure/36332_Terveysprofiili_2012_netti.pdf   (sivulta 18 alkaen pääset asiaan)


  Ylläoleva terveysprofiilihan on tietenkin tehty terveitä silmälläpitäen, mutta erityisratsastaja saa yhtä lailla samat terveysvaikutukset. Mikäli et juuri nyt jaksa lukea yo. linkkiä, tiivistän sen luettelemalla siinä ilmaistut (karkeat) vaikutukset (sen enempää erittelemättä).

    Vaikutukset:
  - aineenvaihduntaan ja kehon koostumukseen
  - sydämeen ja verenkiertoelimistöön
  - kestävyyskuntoon
  - lihasvoimaan ja voimantuottoon
  - motorisiin taitoihin
  - tasapainoon
  - luuston terveyteen

  Julkaisu siis selkeästi käsittelee vain ratsastuksen fyysisiä vaikutuksia, tokikin mainitsee heti kättelyssä myös psyykkisen terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin. Taisipa yhteiskunnallinenkin terveys siellä vilahtaa.


   Haluaisin kuitenkin käsitellä aihetta enemmän vielä vammaisratsastajan osalta. Oikeastaan nyt mennään hyvin paljon myös ratsastusterapian puolelle. Erittäin tehokkaasti tiivistettynä:

Hevosen liike + lämpö = vaikutus, jota ei mekaanisesti voida jäljitellä. 

(Tai ainakin se on todella vaikeaa)

   Tiesitkö muuten, että ratsastus voi vaikuttaa myös suun alueeseen, ja helpottaa näin esimerkiksi puhumista (artikulointi, äänenmuodostus), nielemistä ja syvään hengitystä? Minä tunnustan etten tiennyt, ennenkuin asiasta ensimmäistä kertaa luin. Ja ehkä ajatus olikin vähän, että "virkkaamalla maratoonariksi vai?". Mutta asiaa hetken mietittyäni olin kyllä ehdottomasti valmis allekirjoittamaan juuri lukemani.

   Kosketusärsykkeet ovat mielestäni tärkeä tekijä. (Ihan vaikka erityisherkkien ja SI-häiriöisten kanssa käytettäväksi?). Hevosessa itsessään on mahtavia materiaaleja; jouhet (häntä + harja niin samanlaiset, mutta kuitenkin erilaiset, jenkkiharja vs. pitkä harja), peitinkarva, kavioaines. Tähän lisätään vielä erilaiset harjat hevosta harjatessa ja satulahuovat yms. karvat terapiavyön alla, sekä tietenkin heinä, kaura, olki, turve, puru tai mitä ikinä kuivikkeena käytetäänkään! Kun alkaa oikein miettimään, keksii vaikka kuinka monia hyödynnettäviä materiaaleja.


   Vartalonhallinta. Se kehittyy, halusit tai et. Hevonen liikkuu ylös, alas, oikealle, vasemmalle, eteen, taakse. Ja se liike siirtyy ratsastajaan. Reidet, pakarat, lantio, selkä, vatsalihakset, hartiat, niska - joudut omalla lihastyöllä hallitsemaan ja koordinoimaan kaikkien liikettä.

   Löysin hyvän opinnäytetyön Down-lasten ratsastusterapiasta  http://www.theseus.fi/xmlui/bitstream/handle/10024/68092/Down-lasten%20ratsastusterapia%20pdf.pdf?sequence=1
   Siellä sanotaan (sivu 20), että "pään ja kehon asentoa voidaan oppia hallitsemaan vain liikkumisen kokemusten perusteella. Mikäli lapsi ei pysty liikkumaan normaalisti, esim. kävelemään, hän ei saa näitä kokemuksia". Hevosen liikkeen antamat sensoriset ärsykkeet lisäävät kehotietoisuutta -> vaikutus vartaloon ja sitä kautta mahdollisuus oppia hallitsemaan sitä. "Ratsastaja ei voi olla mukautumatta hevosen liikkeen asettamiin vaatimuksiin, vaan hänen on reagoitava kokoajan aktiivisesti  hevosen liikkeisiin erilaisilla, tarkoituksenmukaisilla koordinaatiosuorituksilla"


  MS-tautisena haluan erityisesti korostaa hevosen liikkeen ja lämmön vaikutusta spastisuuteen (http://hmwithhm.blogspot.fi/2015/08/satula-vs-ilman-satulaa.html) sitä nimenomaan vähentäen.


   Ratsastuksen psyykkiset vaikutukset koskevat myös kaikkia terveydestä huolimatta. Ratsastus vammaisen terapiamuotona opinnäytetyössä  http://kirjastot.diak.fi/files/diak_lib/Pori2006/91aabc_Pori_Lanne_9136.pdf  sanotaan seuraavasti: "Tavallisimpia havaittuja vaikutuksia ovat lisääntynyt itseluottamus, kärsivällisyys ja usko omiin kykyihin, parantunut omakuva, itsehillinnän kasvaminen, riskinottokyvyn kehittyminen sekä stressinsietokyvyn kasvaminen". Mielenterveyden häiriöiden, varsinkin masennuksen kohdalla, haluan erityisesti korostaa sitä, että viikon ratsastushetki voi olla se ainoa asia, joka saa ihmisen poistumaan kotoaan. Toiset ehkä tuntemaan jopa iloa tai iloon viittaavaa tunnetta (vaikuttaa mielialaan).


  Kehitysvammaisella tavoite voi olla itseluottamuksen, itsetunnon ja itsehillinnän kehittäminen, aktiivisuus ja onnistumiskokemukset. Tässä opinnäytetyössä (Ratsastusterapia kehitysvammaisen lapsen kuntoutuksessa)  http://kirjastot.diak.fi/files/diak_lib/Pori2002/KaskiMarika.pdf  (sivu 21) mainitaan tunnesuhteeseen uskaltautuminen.

  Psyykkisiä vaikutuksia on varmasti lukemattomia. En keskity niihin tällä kertaa tämän enempää. Nimittäin muutama sana vielä sosiaalisista vaikutuksista.

                                            (Kuvassa kollegani Kirsi ja Erkki-poni)

  Uudet sosiaaliset kontaktit (ja vanhojen vahvistaminen), kommunikointikyky, yhteisöön kuuluminen, kontaktit ei-vammaisiin ja ehkä ystävyyssuhteiden luominen, sääntöjen ja ohjeiden noudattaminen sekä ylipäätään sosiaalisten taitojen harjoittelu. Ne tulevat itselle ensimmäisinä mieleen sosiaalisista vaikutuksista. Hevonen hyväksyy ihmisen vammasta huolimatta ja se voi luoda yrityksiä ottaa kontaktia muihinkin. On mahtavaa tulla ja kuulua porukkaan. Sen allekirjoittaa varmaan moni tervekin. Ystävä. Hevonen voi olla ystävä. Kehitysvammainen voi saada hevosesta ensimmäisen ystävänsä.


   Aihe ratsastuksen ja hevosen vaikutuksesta fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin on älyttömän laaja ja itsekin raapaisin vasta vähän pintaa. Suosittelen tsekkaamaan tekstissä mainitut opinnäytetyöt, jos aihe yhtään kiinnostaa. Ja lisääkin varmaan löytyy. Itse sain terveessä elämässä kokea psyykkiset ja sosiaaliset vaikutukset, nyt myöhemmin fyysiset. Eli kaikki kolme check ja allekirjoitus :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hae tästä blogista

Suositut tekstit