perjantai 30. lokakuuta 2015

Putoaminen pt.5

  Numerolla 5 tulee oma-moka-hiekanmaistelu. Tai no vähän myös taito-ei-ihan-riittänyt. Muistatko tämän ponin?


  Se pt.1:sen arabohaflinger. Se pääsi täräyttämään mut tantereeseen toisenkin kerran. Tai oikeastaan poni vaan korjaili ratsastajan jälkiä ja ratsastaja suistui tästä syystä selästä, joten ponille myönnän täyden vastuuvapauden asiassa.

  Oli talliestekisat ja koska oma hoitsu ei ollut käytössä, niin päätinpä sitten startata tällä. Kisoihinhan oli aivan pakko päästä ja tämä oli ehdottomasti paras vaihtoehto jäljellä olevista. Luokka taisi olla 80cm. Päivän ensimmäinen rata tällä ponilla ja se oli todella hyvin menossa eteenpäin. Oikeastaan vähän liiankin hyvin... Virittelin sitä vähän alkuverkassa ja se muistaakseni vetäisi ihan komeat pukkisarjatkin jossain vaiheessa verryttelyä, mutta täytyyhän sitä saada paikat auki ennen vaativaa urheilusuoritusta *niks*.

  Homman nimihän oli yksinkertaisesti se, että ratsastaja innostui ponin virtaisuuden vuoksi ratsastamaan reilusti ylitempossa radan alkuosan, joten kolmannen esteen jälkeen suora linja kohti neljättä, okseria, johti ponin pääsemiseen hanskasta. Sen seurauksena suhteutettu väli meinasi jäädä aivan liian lyhyeksi, tajusin itsekin selkään että sekaan mennään, jos lähtee näin kaukaa hyppäämään, mutten pystynyt tekemään enää mitään (niinkuin sanoin, lähti vähän lapasesta). Onneksi viisas poni hoksasi myös itse tämän ja löi jarrut kiinni. Vauhtia oli kuitenkin sen verran että ratsastaja jatkoi sujuvasti samassa vauhdissa esteen yli. Poni oli kuitenkin niin kokenut konkari, että varmaankin tiesi, että kiellosta tulee virhepisteitä, joten hyppäsi sitten paikaltaan perässä okserin yli. Ihan puhtaasti. Tosin intoutui sen jälkeen kuuluisaan pierupukkilaukkaan ympäri kisakenttää ja hetki siinä meni ennenkuin saatiin poni kiinni. Mutta ehkä se ei muistanut, että este täytyy ylittää samanaikaisesti ratsastajan kanssa, joten hylkyhän siitä kuitenkin tuli ;)



  Tämän, silloin jo ponipapparaisen, kohtasin uudestaan vielä vuosien vuosien jälkeen ja pääsin heittämään sillä maastolenkin uuden omistajan vetämänä. Mieleenjäänyttä nostalgiaa! Aivan mahtava poni, jota muistelen yhä lämmöllä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hae tästä blogista

Suositut tekstit