torstai 21. heinäkuuta 2016

Motivaatio

  Voiko ilman motivaatiota ratsastaa? Toki voi, mutta nämä tapaukset ovat lähinnä niitä surullisen kuuluisia "äiti pakotti" -ratsastajia. Vapaaehtoisuus, oma halu, on motivaation lähtökohta.

  Motivaatio voi olla sekä sisäistä (haluan ratsastaa, koska rakastan hevosia yli kaiken!) että ulkoista (ratsastan kuntoutuakseni/pitääkseni yllä toimintakykyäni). Jos olet seurannut blogiani pidempään, olet huomannut, että kamppailen usein motivaation kanssa. Ei kiinnosta, koska MS sabotoi jatkuvasti. Joinain päivinä (lue: hyvinä päivinä) motivaatio taas on huipussaan ja tuntuu, että tästä voi vielä joskus lähteä vaikka kilparadoille. Kunnes taas vedetään matto jalkojen alta.

         (Ilme kertoo, että motivaatio on ratsastajalta melkoisen hukassa... Sinikin näyttää vähän kyselevän että mikä tässä nyt on homman nimi)

  Minun oma henkilökohtainen motivaationi on täysin mun oma asia ja teen itse työtä sen kanssa. Mutta vammaisratsastuksen ohjaajana mun täytyy pystyä motivoimaan myös mun ratsastajia. Tarjota ulkoisia motivaation elementtejä ja herätellä sisäsyntyistä.

  Helpommin sanottu kuin tehty?

  Siksi olenkin työstänyt itselleni omaa motivaatiokarttaa nimenomaan ohjaajan ominaisuudessa (ja saatanpa hyötyä siitä oman ratsastusmotivaationi kanssa myös). Tähän tekstiin kerään muutamia ajatuksia ja itse hyväksihavaitsemiani toimintatapoja. Faktapohjaa on netti ja kirjastot pullollaan, ja olen omaan karttaani käyttänyt lähdeteoksina useampiakin.

  Tärkein asia myös motivaation suhteen, jonka olen oppinut, on ehdottomasti

                               vuorovaikutus


  Sanallinen vuorovaikutus tulee vasta viimeisenä. Paljon tärkeämpää on sanaton viestintä ja tunnevuorovaikutus. Kopioin suoraan itselleni ylös tämän ja haluan sen siirtää myös eteenpäin:

I : TUNNEVUOROVAIKUTUS
II: SANATON VIESTINTÄ
III: SANALLINEN VIESTINTÄ

  Oppilaan ja ohjaajan välinen vuorovaikutus on kuin talon perustukset. Ilman vahvoja perustuksia talo romahtaa. Erityisasiakkaat jos ketkä, ovat hyvin tarkkanäköisiä asian suhteen, joten hyvän perustan luomiseen kannattaa panostaa! Ilman sitä ei voi päästä eteenpäin.

  Toinen lähes yhtä tärkeä asia, on

                               hyvä ilmapiiri


  Kiireetön, rauhallinen, turvallinen ilmapiiri, jossa on myönteinen ja kannustava suhtautuminen. Jossa tuetaan ratsastajan oppimispyrkimyksiä ja maksimoidaan onnistumisen mahdollisuus. Vahvistetaan uskoa omiin kykyihin. Ilmapiiri, jossa uskaltaa kokeilla ja epäonnistua.

  Kolmantena asiana haluan nostaa esiin

                   mielekkäät oppimistehtävät


  Nyt on pakko kysyä, kuinka moni tulkitsi kohdan "maksimoidaan onnistumisen mahdollisuus" niin, että teetetään niin helppoja tehtäviä, ettei oppilaalla ole vaikeuksia suoriutua niistä? Sitä en tarkoittanut. Pidän sitä jopa oppilaan aliarvioimisena. Riittävän haasteelliset ja mielekkäät oppimistehtävät ovat mielestäni kolmas avain ratsastajan motivaation säilymiseen. Haasta ratsastajaa tehtävillä, joista suoriutumisen eteen hän joutuu tekemään töitä, mutta jotka hän kuitenkin pystyy tekemään. Se lisää ratsastajan itsearvostusta ja uskoa omiin kykyihin. Olen myös jostain teoksesta kopioinut itselleni suoraan ylös seuraavan lauseen: "luonnollinen ongelmanratkaisuprosessi häiriintyy liian tarkalla vaiheistamisella, jolloin tehtävän haasteellisuus katoaa". Tulkitsen sen tarkoittavan sitä, ettei anneta liian tarkkoja ohjeita tehtävän suorittamiseen, vaan annetaan ratsastajallekin tilaisuus osallistua sen ratkomiseen.

  Käytä vaihtelevasti erilaisia, mielenkiintoisia, uusia elementtejä työskentelytavoissa ja tehtävissä.

  Numero 4 on

                            tavoitteet


  Aargh, mä olen niin hyvä tässä! Ohjeistan muita tekemään jotain, minkä koen hyväksi, mutten noudata aina itse niitä. Tässä huomasin sen omalla kohdallani. Mulla ei ole tavoitteita. Ei väli- eikä loppu-. Mulla on enemmänkin ollut se asenne, että "kunhan tässä nyt mennään ja katsellaan kuinka tää tilanne tästä lähtee aukeamaan. Jos lähtee. Tai tuskin lähtee." Ei ihme, että motivaatio loppuu, kun ei ole mitään mihin pyrkiä. Mutta ohjaajan ominaisuudessa en tee tätä virhettä! Selkeät, sopivat, totuudenmukaiset tavoitteet pitävät yllä motivaatiota. Tavoitteiden alle lasken myös hyvän ja rakentavan palautteen. "Konkreettinen positiivinen palaute lisää itsearvostusta!" (Suoraan kopioitu lause omissa muistiinpanoissani, mutta koska en ole kirjoittanut lähdeviitteitä, niin en pysty muistamaan kuka tämänkin viisauden on sanonut). 

  Sekä mielekkäät oppimistehtävät että tavoitteet edellyttävät suunniteltua opetusta. Tai sitten ei, jos olet niin hemmetin hyvä työssäsi ja todella hyvämuistinen ;) Minä en ole kumpaakaan.


  Näillä neljällä asialla selviää jo aika pitkälle. Mun mielestä noi on jopa opetuksen peruselementtejä, jotka pitäisi olla kaikilla ohjaajilla ja opettajilla käytössään. Lisäksi motivaation ylläpitäminen koostuu pienemmistä aihealueista, joita parhaillaan työstän omaan motivaatiokarttaani. 

                                 (Hevonen josta tykkää, on hyvä motivaation lähde ;) )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hae tästä blogista

Suositut tekstit