Todennäköisesti maailman täydellisin erityisratsastajien hevonen. En ihan vieläkään ole varma, näinkö vain unta vai voiko hevonen olla oikeasti näin mahtava. Jos jotain miinusta on pakko löytää, niin sama kuin Kaisan kohdalla - koko. Mutta sekin vain maasta-avustajan kannalta. Liikkeiltään hevonen on yllättävän pieniliikkeinen ja hyvin tasainen.
Se nimijuttu. Mulla meni heti perjantaina tämän rouvan nimi jakeluun, mutta jostain syystä seuraavana aamuna en muistanut sitä ollenkaan. Ilmeisesti kognitiivinen kuormitus oli sen verran suurta, että hevosen nimi ei enää sinne mahtunut. Ristin siis hevosen hetkeksi "Hoosiannaksi", koska se oli jotain sinnepäin kuitenkin. Tai "Hookana" tai jotain. Lauantaina tarkistin karsinan ovesta moneen otteeseen nimen, mutta se valahti samantien taas ulos aivonystyröiden ulottuvilta. Iski itsellekin jo pieni epätoivo, ettei miksei yksi helkutin nimi mahdu sinne pääkoppaan! Annoin myös omassa mielessäni hevoselle oman lempinimen, joka oli vähän ruma... "Horo". Vaikkei tässä ollut mitään horoa! Vaikka oripoika huuteli perään, niin tämä jatkoi kylmän viileästi matkaansa korvaakaan lotkauttamatta.
Sunnuntaina sitten keksin itselleni muistisäännön tämän nimestä. Hoo-alku meni oikein ja keksin loppuosan yhdistää kurssin teeman mukaisesti "nikamaan". Saanko siis esitellä, HOONIKA:
18-vuotias torinhevostamma. Hevonen, jonka selkään voi vain istua ja hevonen hoitaa homman. Oikeastaan se ei edes ole rehellistä ratsastusta, nimittäin oikeasti ratsastaminen ei ole niin helppoa kuin tämä hevonen antaa ymmärtää. Se tekee kaiken mitä pyytää, kaiken mitä edes ajattelee. Voin kuvitella, kuinka tämän voi ratsastaa kouluradalle, hymyillä kauniisti ja vain istua selässä kun hevonen tekee itse kaiken mitä rataan kuuluu. Ehkä jopa juoda kahvit siinä radan loppumista odotellessa (mitähän muuten koulusäännöt sanoisivat kahvin hörppimisestä radan aikana?).
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin ratsastamisen ei kuulu olla näin helppoa, niinkuin yllä jo kerran sanoin. Voisin jopa väittää, että ihminen, joka ratsastaa vain ja ainoastaan Hoonikalla, ei opi ratsastamaan. Sen ei tartte, koska hevonen hoitaa homman. Mutta kun on aikansa vääntänyt, kääntänyt ja tuskaillut toisilla hevosilla, niin Hoonika on unelmahevonen! Mulla itselläni ei edes kehon lämpötila noussut niin paljoa, että olisi tarvinnut useita juomataukoja tai lepopätkiä. Taisin käydä lauantaina kerran juomassa tunnin aikana, ja pidin vissiin kaksi lepotaukoa varmuuden vuoksi. Olisin jaksanut, mutta pelasin varman päälle uudessa tilanteessa. Sunnuntaina aurinko sitten lisäsi omat mausteensa ja tarvitsin useampia lepo- ja juomataukoja, mutta se johtui auringosta ja sunnuntain kokonaisvaltaisemmasta kehon kuormituksesta uutta asentoa selässä treenatessa. Hevosella ei siihen ollut osaa eikä arpaa.
Nyt kotona, pienen välimatkan päässä ja hetken asiaa pureksittuani, vertailen Hoonikaa Kaisaan. Ja vaikka olisin viikonloppuna ollut täysin valmis lastaamaan Hoonikan traileriin, niin Kaisassa arvostan kyllä sen sosiaalisuutta ja parempaa kykyä toimia ihmisen peilinä. Ratsastettavuus juuri mulle oli paljon parempi rouva Hoon kanssa, mutta Kaisa kyllä sittenkin hevospersoonana kolahtaa kovempaa. Hoonika vain lumosi mut hetkeksi aivan totaalisesti, suorastaan sokeasti. Jos tiedät jossain hevosen, joka on ratsastettavuudeltaan kuin H, mutta muuten kuin K, niin soita mulle! Tehdään heti kaupat <3 ;)
Tässä videon pätkässä mä harjoittelen keventämistä. Puolipitkällä ohjalla, vain siihen kevennykseen keskittyen (ja välillä vähän paarmoihin, jotka pureskelivat sekä itseäni että hevosta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti