Menin vähän sillä varauksella, että HH saattaa olla huononkin näköinen, mutta ei! Olin ehkä varautunut pahempaan, koska koin positiivisen yllätyksen, kun ne laitumelta löysin.
Ja kukas se sieltä ensimmäisenä vastaan lähtikään <3 Arvasin sen kyllä etukäteen, mutta silti!
Muut seurasivat perässä, viimeinenkin siinä vaiheessa kun ensimmäinen porkkana napsahti poikki. Lahjoin kaikki, mutta pidin huolen siitä, että pappa sai eniten ;) Lihakset oli pudonnut ja inansa kylkiluut paistoivat ihon alta, mutta mieleltään herra oli hyvinkin pirteän ja virkeän oloinen.
Kun porkkanat oli syöty, pappa vielä hengaili hetken mun ympärillä (vähän kuin odottaen mitä nyt tapahtuu. Lähdetäänkö vai eikö lähdetä?), mutta kun tajusi, että tulin sinne vain pyörimään ja häiriköimään, se lähti kaverinsa kanssa jatkamaan syömistä. Ainoastaan shettis jäi mua tökkimään ja tutkimaan, koska se ei halunnut uskoa, että porkkanat loppuivat. Ja itseasiassa se olikin melkoisen sitkeä sissi... Ja kaipasi ilmeisesti vähän tekemistä.
Kokonaisuudessaan käynti jätti ihan positiivisen ja odottavan fiiliksen. Jospa me syksyllä vielä päästäisiinkin jatkamaan yhteisterapiaa. Tai oikeastaan varmaan jo ihan läpiaikoina, koska patukka lähtee varmasti mielellään lenkillekin. Pienellä varauksella kuitenkin seuraan lisäruokinnan puremista. Hevonen on kuitenkin jo 24-vuotias ja ravinnon imeytyminen on selkeästi heikentynyt. Ja kokoajan kun olen papan luona käynyt, on jonkinasteiset suolisto-ongelmat olleet mukana. Mutta katsotaan ja kuulostellaan! Kaikesta eniten kuitenkin haluan, että hevonen saa lähteä saappaat jalassa kun sen aika on.
HH on kuitenkin se mun ykkösvaihtoehto, joten katson ensin tämän tilanteen loppuun ennenkuin hommaan uutta kaveria <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti