tiistai 30. toukokuuta 2017

Blondit uralla

  Heissan ja anteeksi blogihiljaisuus! Viime postauksen jälkeen iski tauti nurkan takaa ja otin loppuviikon erittäin rauhallisissa merkeissä. Nyt kuitenkin olen taas mukana pelissä ja kävin sitä juhlistamassa erään Blondin kanssa.

  Ensin kerron vamppijutun, koska tämä blogi on nimenomaan niitä varten. Mun mielestä taas kerran loistava osoitus siitä, kuinka selässä istuminen ylikuormittaa kognition välillä niin totaalisesti, ettei enempää enää jakeluun mahdu. Eerikalla oli "uusi" mielikuva, jota hän yritti tuoda meidän ratsastukseen. Helkkari mä en sitä tajunnut! En sitten millään. Joten lopputunnista ignoorasin koko asian ja ajattelin, että mietin sitä myöhemmin. Se myöhemmin tuli sitten automatkalla kotiin. Ja tiedättekö mitä? Kun ei ollut muuta siinä hetkessä, niin mielikuva pamahti täysin kirkkaana mun päähän ja taisin jopa itsekseni ääneen tokaista, että miten hitossa mä en tätä äsken tajunnut? Ihan selvää pässinlihaa! Mutta parempi kai tajuta sitten vähän myöhempään kuin ei ollenkaan. Tunsin itseni melkoisen blondiksi...



  Sitten itse tunti. Erittäin hyvä harjoitus. Välillä pieniä hetkiä, jolloin Blondi tuntui paremmalta kuin kertaakaan aikaisemmin; lähinnä se tuli siitä, että hetkittäin se imi itse eteen eikä mun tarvinnut käyttää yhtään efforttia sen pitämiseen halutussa askellajissa. Siinä tunnin positiiviset.

  Negatiivisia sitten taas tulee pitkä lista. Vaikka harjoitus oli hyvä, se oli liian nopeatempoinen mulle. Muut vielä meni, mutta ravi-laukka -siirtymiset oli todella todella järkyttävän hirveitä. Kun se kehon kontrolli karkaa niin se karkaa. Ja voitteko kuvitella, tein oman henkilökohtaisen ennätykseni - hyvin kyseenalaisen henkilökohtaisen ennätyksen. En muista koskaan ratsastaneeni tuntia - en siis edes jatkokursseilla 1989/1990 - jolloin onnistuisin nostamaan VÄÄRÄN LAUKAN useammin kuin oikean!! Hei haloo, oikeesti!! Häpeän vieläkin silmät päästäni ja toivon ettei kukaan nähnyt (turha toivo tosin). En edes tajua kuinka onnistuin siinä! Tai oikeastaan tajuan. Kun se kehokontrolli karkaa niin se karkaa. Nimittäin jokainen nosto käynnistä oli just niinkuin pitikin, mutta ravista tehtynä tapahtui nostohetkellä aina jotain, joka antoi Blondille signaalin "väärästä" laukasta. Nopeatempoisessa tehtävässä en ihan ehtinyt analysoida tarkempaan mitä siinä tapahtui, mutta veikkaan painon heilahtaneen sen verran vasemmalle (mun heikko puoli), että hevonen tulkitsi sen vasemmaksi laukaksi.

  Kai hepparaukkakin mietti pienessä päässään että mitä tuo toinen blondi oikein nyt haluaa, kun ensin se pyytää vasemman laukan ja kun kuuliaisesti sen nostan, niin se korjaakin sen heti oikeaksi. Jouduin vielä tekemään jokaisen korjaavan noston voltin kautta kun se oikea ei ravista noussut. Käynnistä kyllä kun kroppa oli hallinnassa, mutta ravista ei. Toinen suunta sujui reilusti paremmin eikä siellä tullut muistaakseni ainuttakaan väärää nostoa, joten sekin kertoo siitä, että ongelma oli nimenomaan mun kehon vasemmalla (siis sillä heikommalla) puolella.


  En tiedä millä ilveellä pääsisin harjoittelemaan (harjoitus)ravin ratsastamista, kun lihasväsymys tulee siinä esiin niin nopeasti. Mitä enemmän väsyn, sitä enemmän hallinta karkaa ja tulos on miinuksen puolella. Ehkä tuo tunnin harjoitus olisi sujunut paremmin, jos siinä yhdelle sektorille olisi sisällytetty käyntityöskentelypätkä, joka olisi ollut mulle se ns. korjaava ja hetken lepo -osio. Nyt kun tehtiin loppumattomalla syötöllä ravi-laukka-ravi-laukka-ravi-laukka ja nopeassa tahdissa, niin tulos oli lähestulkoon katastrofaalinen. Kun taas käynti-ravi-laukka-käynti-ravi-laukka olisi varmasti antanut paremman tuloksen omalla kohdallani.

  Vaikka kyseinen tunti taisi olla vasta viides Blondin kanssa, niin selvästi kaava noudattelee aina samaa. Tunnin ensimmäinen laukannosto on se välienselvittelyvaihe ;) Blondin on näköjään joka kerta pakko tehdä se ensimmäinen kokeilemalla "mä nyt tälläin pikkuhiljaa valuisin tähän laukkaan sitten kun ehdin ja jaksan ja viitsin". Siinä kohtaa meikä ilmoittaa selästä ettei se käy, vaan se laukka nousee välittömästi, p**kele. Sitten tulee Blondin protestipukit. Mutta sen jälkeen asiasta ei enää keskustella. Mielenilmauksen jälkeen jokainen laukka nousee ilman kyselemisiä juuri silloin kun pitää. Näköjään sen kuitenkin on pakko joka kerta kokeilla kuinka tosissaan ratsastaja selässä on :D

  Mutta on se kiva hevonen! Siinä olisi nyt se voikko tamma, josta olen pienen ikäni haaveillut. Tosin alkuperäisissä haaveissa se voikko tamma oli suomenhevonen, mutta eestinhevosena Blondi liippaa suht läheltä.

  Tänään on viikon toinen tunti ja vaikka toisaalta toivon, että listassa olisi välillä joku toinen hevonen (joku hieman "helpompi" itselle), niin sisimmässäni taidan kuitenkin toivoa eniten että siellä lukisi Blondi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hae tästä blogista

Suositut tekstit