lauantai 6. toukokuuta 2017

Täydennystä kuvakansioon

  Vammaisratsastuksen ohjaaja -koulutuksessa yhtenä välityönä oli tehdä oma kuvakansio (tai siis missä tahansa muodossa, mutta itse valitsin kansion). Siitä asti ajatuksena on ollut sitä täydentää, mutta se on jäänyt vain ajatuksen tasolle... Sitten tuli aurinkoinen päivä ja kuvausassarillekin sattui sopimaan, joten ei muuta kuin suunta täydentämään! Samalla sain katkaistua taas putken - ratsastuksettoman putken ;)

 



  Koulutustyössä oli tarkoituksena käyttää Papu.Netin materiaaleja ja ylläolevat piktogrammit näyttivät kaikkein eniten itseltäni. Musta on ehdottomasti minun värini! Sclera-piktogrammeista ei kuitenkaan löytynyt kuin ihan peruskuvat, joten jouduin jo alkuun hieman soveltamaan.









  Halusin kuitenkin lisätä kansiooni havainnollistavia kuvia myös ratsastuksesta, sillä niitä pystyy käyttämään muussakin ohjaustyössä kuin erityistä tukea tarvitsevien kanssa. Niitä voi vilauttaa muksuille ja aloitteleville aikuisille. Varsinkin pääasiassa visuaalisesti oppivia kuvat ehdottomasti hyödyttävät!





  Koska pääasiassa kuvat ovat kuitenkin vaihtoehtoisen kommunikoinnin tukena, lisäsin niihin pitkän pohdinnan jälkeen hymy- ja surunaamat. Pohdin peukkujen, rastien, täppien jne. välillä, enkä oikein osannut päättää mikä niistä olisi paras vaihtoehto. Kysäisin mielipidettä rakkailta kanssasairastavilta ja heidän mielipiteidensä pohjalta valitsin naamat. Nimittäin siitäkin joukosta löytyi erityislasten vanhempia ja heidän parissaan työskenteleviä! Taas se sama ikuisuusjuttu; mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi jollekin muulle. Joku keskittyi peukunnäyttelemiseen ja ignoorasi kaiken muun kuvasta, koulutyöskentelyssä täppä = v-kirjain eli väärin jne jne.




   Arvelin, että ehkä hymy- ja surunaamat ovat kaikkein selvimmät tähän työskentelyyn. Vaihdetaan sitten tai tehdään lisää eri merkinnöillä, jos käytäntö osoittaa muuta! 

   Ratsuna toimi ystävällisesti taas yksi suokkipapparainen ;) Eikä me oikeastaan ehditty muuta kuin räpsimään kuvia, joten se ratsastaminenkin jäi vähän niinkuin pois, mutta tulipahan kuitenkin kiivettyä selkään. 



    Tähän toukokuun alkuun osuu parit lisäkoulutukset; hevoskerhon ohjaajan koulutus ja ensi viikonlopulle yksi Puuliiton koulutusviikonloppu. Loppuun vielä kuvakorteista tärkein:

                                                           Ei mökötetä!!!  :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hae tästä blogista

Suositut tekstit