keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Toka ratsitunti

  Harjoitukset jatkui Blondin kanssa. Vakoilijapalvelu laittoi viestin automatkalla tallille tuntilistaan merkitystä hevosesta ja yllätyksekseni huomasin viestiä lukiessani esiintulleen hymyn. Vaikka tämä oli vasta kolmas kerta Blondin kanssa, on hevonen nostanut osakkeitaan kerta kerralta. Jännä nähdä mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. Blondissa on ainesta sekä vammaisratsuksi että itselleni ratsuksi, mutta ensisijaisesti vammaisratsuksi. Se on tasainen, turvallinen, osaava, kiltti ja osoittanut yllättävää sosiaalisuutta ihmistä kohtaan. Viime syksynä kokeillessa se otti pyörätuolin vastaan erittäin luottavaisesti eikä hätkähtänyt sen kanssa touhuamisesta.

  Tänään keskityttiin istuntaan, mutta tehtiin kuitenkin tehtäviäkin siinä samassa. Eerika repi meiltä jalustimet irti ja keskityttiin hakemaan jalkoihin rentoutta sekä keskivartaloa töihin. Blondi selkeästi muisti eiliseltä jotain, nimittäin heti kun otin ohjat käteen se skarppasi eikä testannut enää läheskään yhtä paljon. Tällä kertaa se tuli suoraan tallista, joten annoin sille rauhassa aikaa vertyä. Ensimmäisessä laukannostossa sen oli pakko kokeilla kuinka tosissaan täti selässä on. Täti oli erittäin tosissaan ja Blondi mielenilmaukseksi protestoi perää heittämällä siihen malliin, että sai heilautettua ilman jalkkareita ratsivan tasapaino-ongelmaisen... (kuinkahan moni odottaa tässä kohtaa että kentän pintaan?)... Se olisikin ollut Blondille erittäin helppoa tekemällä pienen pieni sivuhypähdys pukittamisen jälkeen, niin meikä olisi tasan taatusti kaivanut hiekkaa suustaan. Hevonen kuitenkin armahti sen verran ettei sitä tehnyt. Mutta tasapainon sai kyllä heilautettua oikein kunnolla :D

  Tämän "välikohtauksen" jälkeen ei hevonen enää kysellyt tai kyseenalaistanut mun toiveitani. Päästiin jälleen kerran siihen, että komenna mielummin kerran kunnolla kuin jatkuvasti pikkuisen koko tunnin ajan. Tässä muuten päästään yhteen asiaan, josta tykkään Eerikasta näin kahden tunnin perusteella. Tunnilla saa ja pitää ratsastaa. Eerika vaatii ratsastajalta tehokkuutta omaan toimintaansa. Ja mä olen tottunut siihen. Mulle on opetettu alkeiskurssista lähtien sellainen "Kysy - Pyydä -Käske" -toimintatapa hevosten kanssa.

  Ensin kysytään nätisti, että "tehtäiskös tämmönen".

  Jos ei tapahdu, niin pyydetään: "tehdään näin".

  Ja jos sittenkään ei tapahdu, niin käsketään: "Me tehdään nyt näin, koska minä sitä pyysin ja piste".

  Jos jää vain pyytämään kerta toisensa jälkeen, niin sitä ei välttämättä koskaan tapahdu ainakaan tuntihevosten kanssa, joista moni on oppinut menemään siitä mistä helpoimmalla pääsee. Eli jos ei ole pakko, niin löysäillään.

  Blondi oli kiva tälläkin kertaa. Yksi ikävä juttu hevosessa on; sen ravi ei ole mulle kovinkaan helppo istua. Mitä nojatuolimpi ravi on, sen enemmän se säästäisi voimavaroja muuhunkin kuin istumisen yrittämiseen. Harmoniatallin Sinillä on toistaiseksi ollut kaikista mukavin ravi istua. Tai oikeastaan muuten länkkäratsu Wyliella (http://hmwithhm.blogspot.fi/2017/01/wylie.html) - se oli kyllä ihan ykkönen sarjassaan, mutta sillä ravin tasaisuus tulee rotuominaisuutena.

  Käytän joskus erittäin tasaisesta ravista nimitystä Jagna-ravi.
Jagna (http://www.sukuposti.net/hevoset/jagna/galleria/5166) oli kiukkuinen konikponi, jonka käynnissä ja ravissa ei ollut muuta eroa kuin että ravissa maisemat vaihtuivat nopeammin. Perstuntuma oli muuten kokoajan sama :D Ei ollut vaikea arvata, että Jagna oli mun kaikista toivotuin poni tasapainotunneille. Ehkä menin sillä liikaa, koska en tänä päivänäkään osaa istua hevosen selässä!

  Tämän viikon ratsastustunnit on nyt taputeltu ja loppuviikko keskitytään taekwon-doon. Treenejä on vaatimattomasti joka päivä... Ja menin sitten kuitenkin ilmoittautumaan vyökokeeseen (painostuksen alla), vaikka ei yhtään huvita eikä kiinnosta. Kyllä mun pitäisi sieltä natsa saada - en voi olla niin surkea ettei mitään tule!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti